4.1. Tangotekstejä suomeksi

Tällä sivulla

  • Tangolyriikan kääntämisestä
  • Tangojen suomentamisen historiaa
  • Tangotekstejä suomeksi
    • A media luz: Kun yö on valoton
    • A media luz: Valo pikkuinen
    • Adios muchachos: Hyvästi, kaverit
    • Adiós pampa mía: Jää hyvästi pampa
    • Así se baila el tango: Näin tanssitaan tangoa
    • Barrio de tango: Tangon kaupunginosa
    • Caminito: Muistojen polku
    • Caminito: Pikku tie
    • Chorra: Nakkikioski
    • Cuartito azul: Pieni sininen huone
    • Cuesta abajo: Alamäki
    • Dímelo al oido: Kuiskaa mulle korvaan
    • Dónde estás corazon: Missä olet, sydän
    • El adiós: Jäähyväiset
    • El choclo
    • El choclo: Sataman tango
    • El choclo: Tulisuudelma
    • El dia que me quieras: Päivä jolloin rakastat
    • Esta noche de luna: Tänä kuutamoyönä
    • Esta noche me emborracho: Missä kävit?
    • Invierno: Talvi
    • La cumparsita (Jos sä koskaan)
    • La cumparsita (Tartu, vie ja ota vastaan)
    • La cumparsita: Hiljaa yössä
    • La ultima copa: Viimeinen malja
    • La ultima curda: Viimeinen känni
    • Los pajaros perdidos: Linnut meren yllä
    • Malena: Marleena
    • Mano a mano: En ole enää sulle velkaa
    • Melodia de arrabal: Varjotango
    • Mi Buenos Aires querido: Oi Buenos Aires sä rakkain
    • Milonga del novecientos: 1900-luvun milonga
    • Milonga sentimental: Surutyö
    • Milonga triste: Surullinen milonga
    • Naranjo en flor: Appelsiinipuu kukassa
    • Negra Maria: Musta Maria
    • Nostalgias: Nostalgiaa
    • Oro y plata: Rumpali ja tanssityttö
    • Pena mulata: Mulattitytön tuska
    • Por una cabeza: Jos sielusi löydän
    • Por una cabeza: Kuoleman paikka
    • Por una cabeza: Veikkasin väärin
    • Romance de barrio: Kulmakunnan romanssi
    • Soledad: Yksinäisyys
    • Sur: Sörkkaan terveiset vie
    • Sus ojos se cerraron: Buenos Aires +4
    • Uno: Muuan
    • Uno: Yksin
    • Volver: Luokses jään
    • Volver: Paluu
    • Yira yira
    • Yo no sé que me han hecho tus ojos: En tiedä mitä silmäsi ovat tehneet minulle

Tangolyriikan kääntämisestä

Laululyriikan kääntäminen on oma taiteenlajinsa. Käännöksiä tekevät niin alan ammattilaiset kuin harrastelijatkin. Tärkeimpiä laululyriikan käännösten jakolinjoja ovat käännöksen tarkoitus (luettava/laulettava) ja runollisuus (onko käännöksen tarkoitus toimia itsenäisenä runollisena tekstinä vai selittääkö se vain alkuperäiskielen tekstiä). Alla suomennokset on merkitty ”suom.” ja alkuperäistekstiä selittävät käännökset ”suom. yhteenveto”. Tarkemmin laululyriikan kääntämisestä voi lukea Santeri Kinnusen pro gradu -tutkielmasta ”Saapuaksein aina takas maahan mämmin”. Käännösstrategioita ja -tendenssejä Hectorin käännöslaulutuotannossa.

Christian Martínez on kirjoittanut Tinta Roja -lehteen espanjankielisen artikkelin argentiinalaisten tangojen suomennoksista, Tangos argentinos en finés. Tangon suomentamista sivutaan Christer Jansenin blogikirjoituksessa ”TANGOMUSIIKKI – Lyriikka” ja tangon kääntämistä käsitellään TodoTango-sivuston artikkelissa ”El choclo and its curious adaptation into English”.

Tangojen suomentamisen historiaa

Runoilija ja kirjailija Ahti Taponen on tehnyt suomenkielisiä käännöksiä argentiinalaisista tangoista Tapani Kansan levylle ”Päivä jolloin rakastat – Argentiinalaisen tangon suurimmat klassikot, 1999”: Sataman tango (El choclo), Valo pikkuinen (A media luz), Oi Buenos Aires sä rakkain (Mi Buenos Aires querido), Yira! Yira!, La Cumparsita, Päivä jolloin rakastat (El dia que me quieras), Pikku tie (Caminito), Jää hyvästi pampa (Adiós, pampa mía) ja Muuan (Uno; yhdessä Tapani Kansan kanssa).

Myös laulaja-lauluntekijä Nikolai Blad on levyttänyt Ahti Taposen suomennoksia: ”El choclo” (suom. Ahti Taponen, Kullervo) ja ”Hyvästi, kaverit” (Adios muchahos).

Levyillään ”Tangon kotimaa” ja ”Bandoneon” Eino Grön on esittänyt suomennoksia argentiinalaisista tangoista. Suomentaja Kullervo (Tapio Kullervo Lahtinen) on suomentanut kappaleet ”Hiljaa yössä” (La cumparsita) ja ”Tulisuudelma” (El choclo). Suomentaja Aappo Ilmari Piippo on suomentanut kappaleet ”Luokses jään” (Volver) ja ”Sörkkaan terveiset vie” (Sur). Muusikko Olli Hämäläinen on suomentanut kappaleen ”Muistojen polku” (Caminito) ja viihteen monitaituri Jukka Virtanen kappaleen ”Kuoleman paikka” (Por una cabeza). Kuoleman paikka -kappaleen on levyttänyt myös Nikolai Blad. Por una cabezan ovat suomentaneet myös laulaja Kyösti Mäkimattila (”Jos sielusi löydän”) ja säveltäjä-sanoittaja Usko Vannas (”Veikkasin väärin”).

Sanoittaja Sauvo Puhtila (Saukki) on suomentanut kappaleen ”Yksin” (Uno). Kappaleen ovat esittäneet ainkain Arja Koriseva, Eino Grön, Ylioppilaskunnan laulajat, Kirsi Ranto, Mervi Koponen ja Jorma Hynninen.

Sanoittaja Kyllikki Solanterä (K. Sara) on suomentanut kappaleen ”Kun yö on valoton” (A media luz). Kappaleen ovat esittäneet ainakin Henry Theel, Erkki Junkkarinen, Eino Grön ja Sauli Lehtonen.

Toimittaja Sini Sovijärvi on suomentanut kappaleet ”Viimeinen känni” (La ultima curda, yhdessä Harri Saksala kanssa) ja ”Rumpali ja tanssityttö” (Oro y plata). Ensin mainitun ovat esittäneet Anneli Saaristo ja Nikolai Blad ja jälkimmäisen Anneli Saaristo. Harri Saksala on myös suomentanut kappaleen ”En ole enää sulle velkaa” (Mano a mano), jonka ovat esittäneet Nikolai Blad ja Saksala itse. Saksala on myös esittänyt kappaleen ”Viimeinen känni”.

Suomentaja Liisa Ryömä on suomentanut Anneli Saariston esittämän kappaleen ”Surutyö” (Milonga sentimental).

Kirjailija Daniel Katz on suomentanut kappaleen ”Linnut meren yllä” (Los pajaros perdidos), jonka ovat esittäneet ainakin Anneli Saaristo ja Nikolai Blad.

Laulaja Siboné Oroza on suomentanut kappaleen ”Nakkikioski” (Chorra). Muusikko Riku Keskinen on suomentanut kappaleen ”Buenos Aires +4” (Sus ojos se cerraron) ja muusikko Marko Uolamo kappaleen ”Varjotango” (Melodia de arrabal). Edellä mainitut kappaleet on levyttänyt Nikolai Blad.

Tanssija-kirjailija-suomentaja Katriina Ranne on suomentanut kappaleen Naranjo en flor (Appelsiinipuu kukassa). Argentiinalaisia tangoja ovat niin ikään kääntäneet ainakin tanssija-muusikot Marjo Kiukaanniemi (Malena), Maria Elisabet Lauren (Nostalgias) ja Heikki Valkonen (useita kappaleita). Tango-opettajat Carina Quiroga ja Arttu Artkoski (Tango Piantao) ovat mukana kansainvälisessä Fórmula Tango Podcasts -projektissa suomentamassa tangotekstejä.

Tangotekstejä suomeksi

A media luz: Kun yö on valoton

Jo varjot tiellemme hiipii
ja lintu vaiennut on.
Hetki amorina varmaan
aika hämyinen tää on.

Niin himmeinä tähdet palaa
kalvoon virran kuvastuu.
Kuin hopeista siltaa valain
kirkkaana kalvastuu.

Käsin hellin väkevin
painaa sinut armahin
tuo rinnalleni suudelmin.

Kun yö on valoton
ja varjot vaeltaa
tää maailma on meille
kuin onnen satumaa.

Sua lemmin vannon sen
nyt alla tähtien
se mulle toistaa armas
kun yö on valoton.

A media luz: Valo pikkuinen

Juosten saa askel viedä
ja hissi toiseen kerrokseen
Ei ovimies sitä tiedä:
vain koktail ja rakkauteen.
Kuin taika moobile pysyy,
piano, matto, valo pikkuinen.
Puhelin itseltään kysyy,
grammari itsekseen itkee
Vanhat tangot kukassaan
ei taio posliinista kissaa
rakkaudesta naukumaan

Vaan valo pikkuinen
se noituu rakkauden
Sua pienen valon alla
vampyyri suutelen.

Niin valo pikkuinen
keskellä varjojen
se valo meidän kahden
ja kissan kivisen

Kaksi-neljä ja neljä-kuusi:
soi ja vastaat ääni helisten.
Muffinsin muruissa suusi
yön, tangon ja rakkauden.
Sunnuntai: teetanssiaiset,
maanantai: yksin, yksin niin.
Talosi varjot satumaiset,
tyynyt ja divaanit lemmen.
Niin kuin palmu apteekissa,
matot, posliininen kissa
pöytään jäänyt rakkauden.

Vaan valo pikkuinen
se noituu rakkauden.
Sen pienen valon alla
mä sua suutelen.

Niin valo pikkuinen
hämyisten huoneitten
on samettia muuten
ja kissan kivisen.

Adios muchachos: Hyvästi, kaverit

Hyvästi, kaverit, te elämäni veikot,
on tauti päällä ja pulssit heikot
ja kohta puoskareitten myrkkyhoito lakkaa
ja pappi lapiolla hiekkaristit nakkaa.

Morjensta, kaverit, on bailut pantu jäihin,
ei kohtalolle voi antaa päihin.
Siis nahka orrelle ja tuhkat tuuli vieköön
ja kroppa kierrätykseen saatelkaa.

Hyvästi, kaverit, te elämäni veikot,
on tauti päällä ja pulssit heikot
ja kohta puoskareitten myrkkyhoito lakkaa
ja pappi lapiolla hiekkaristit nakkaa.

Morjensta, kaverit, on bailut pantu jäihin,
ei kohtalolle voi antaa päihin.
Siis nahka orrelle ja tuhkat tuuli vieköön
ja kroppa kierrätykseen saatelkaa.

Se oli yhtä juhlaa,
kun nuoruuttansa tuhlaa
ja äitivanhan luota
käy likkalapsen luo.

Se sinisilmä nainen
kuin taivaan kuvajainen,
se huuliltani viinin,
tään viinimaljan juo.

On lähdön hetki tullut,
te juhlikaa kuin hullut,
ennen kuin taivaan herra
ristiässän lyö.

Nyt vaikka kyyneleittä
mä muistan reittä
niin väsy silmät sulkee
ja musta yö.

Kai taivaassa on taatto,
siis pannaan ruumissaatto
ja adressit ja ruusut
ja itkut naisteni.

Oon lammas taikka vuohi,
sen tauti kuohi.
iäksi riisti luota
mun olevaisteni.

Vaan rakastettu sakki,
näin on nyt tämä nakki,
sanokaa ystäville:
Morjens ja tapaillaan.

Pois nyyhky nielustani,
kaikesta sielustani
ilojen maljan nostan,
sen maljan vaan

Hyvästi kaverit, te elämäni veikot…

Adiós pampa mía: Jää hyvästi, pampa!

Nyt jää… pampa mia!
nyt käyn… vieraita maita pitkin.
Pois… on vanhat toveritkin,
ripoteltu minne mitkin,
joet, vuoret, kanjonitkin.

Helvetit jos kolusitkin
valjaittein tuoksu,
tammojen juoksu
rakkaani maani pampa,
näkemiin.

Maailmalla olen poissa
sukujen toisten kohtaloissa,
silmät, sielu viipyy noissa
pampan villiruohikoissa.
Laulut tuulten, kitaroitten,
tähdet taivaan maailmoitten,
gaucho laulaa nuotiolla,
on hyvä olla luonasi sun.

Nyt jää… pampa mia!
Mä käyn… vieraita maita pitkin.
Pois… on vanhat toveritkin
ripoteltu minne mitkin,
joet, vuoret, kanjonitkin.

Helvetit jos kolusitkin
valjaittein tuoksu,
tammojen juoksu
rakkaani maani pampa,
näkemiin.

Nyt jää… kotini pampa,
nyt jää!

Así se baila el tango: Näin tanssitaan tangoa

Mitä hienostelijat, sliipatut ja keikarit tietävät!
Mitä ne tietävät tangosta, mitä ne tietävät sen sykkeestä!
”Tässä on eleganssi. Mikä tyyli! Mikä profiili!
Mikä ylväys! Mikä julkeus! Mikä tanssin taso!
Näin leikataan nurmikko kun pyöräytän ochon,
näissä tarkkuustöissä olen kuin maalari.
Nyt corrida, käännös, sentada…
Näin tanssitaan tangoa, minun parasta tangoani!”

Näin tanssitaan tangoa, niin että tuntee
kuinka veri kohoaa kasvoille joka tahdilla,
kun käsivarsi, kuin käärme,
kietoutuu vyötärölle, joka taipuu taivutuksiin.
Näin tanssitaan tangoa kun hengitykset sulautuvat,
silmät sulkeutuvat jotta kuulisi paremmin
kuinka viulut kertovat joka henkäykselle
miksi tästä yöstä Malena ei laulanut.

Barrio de tango: Tangon kaupunginosa

Pieni kulmakunta tuolla Pompeyassa uinahtaa rantapenkereen kupeella. Lyhty keinuu portilla, ja juna kylvää mystisiä jäähyväisiä. Koirien haukku kuuta kohti, piilotettu rakkaus porttikäytävässä, sammakoiden rummutus laguunissa, ja kaukaa bandoneonin ääni.

Tangon kaupunginosa, kuu ja mysteeri, kaukaiset kadut, mitä niille kuuluukaan! Vanhat ystävät joita en tänään muista, mitä he ovat tehneet, missä ovatkaan! Tangon kaupunginosa, mitä hänelle kävi, vaalealle Juanalle, jota rakastin niin paljon? Tietäköön että olen kärsinyt ajatellessani häntä aina siitä illasta jolloin jätin hänet! Tangon kaupunginosa, kuu ja mysteeri, muistoissani näen sinut jälleen.

Vihellysten kuoro kadunkulmassa, korttisakki, joka täyttää sekatavarakaupan, ja dramaattinen tarina kalpeasta naapurista, joka ei koskaan lähtenyt ulos katsomaan junaa. Näin palautan mieleeni yösi, tangon kaupunginosa, proomut saapumassa poukamaan, ja kuu leiskumassa mudan yllä, ja kaukaa bandoneonin ääni.

Caminito: Muistojen polku

Sinä aikojen uurtama polku,
sä rakkaani kulkevan näit rinnallain.
Tänne yksin nyt saapunut oon,
tuuli syksyinen syyn kertokoon.

Kesän kukkaset kun polun peitti,
mä onnesta hetkisen haaveilla sain.
Tuttu tie minut taas tänne toi,
mutta rakkainta en nähdä voi.

Polku muistojen,
polku rakkauden,
täällä kaiken menneen elän uudelleen.
Polku muistojen,
vaikka tiedän sen,
ystävääni koskaan enää löydä en.

Polku pieni, sä kuulit kun rakkaani laulaen
kiiruhti luokseni mun.
Piilopaikkamme tiesit sä vain,
pientareelta ne kukkaset hain.

Syksyn lehdet jo peittävät polun,
ja osaani tyydyn mä unhoitetun.
Tuuli puissa vain soi lauluaan,
yksin täällä nyt kulkea saan.

Polku muistojen,
polku rakkauden,
täällä kaiken menneen elän uudelleen.
Polku muistojen,
vaikka tiedän sen,
ystävääni koskaan enää löydä en.

Caminito: Pikku tie

Pikku tie jonka viita jo peitti
sinä meidänkin kerran näit pois peittyneen.
Olen tullut kuin seitti ja maa
joille unhonsa puut varistaa.

Pikku tie, olit apilanraikas,
meni aikas ja kuihtuivat liljojen suut.
Sinut varjoihin kätkivät puut.
Tuli tie, tuli laulajat muut.

Kun hän lähti pois,
mennyt maailmain,
pikku tie, mun tieni,
suru viipyi vain,

Hän on mennyt pois
ajat vaihtuneet,
Jäähyväiset, tieni,
tulkoon kyyneleet!

Pikku tie, sammui hunajan tuoksu,
tuli aikojen ankara juoksu ja maa
villi villitsi huuhteli pois
kuin ei rakkautta ollutkaan ois.

Kun hän lähti pois,
mennyt maailmain,
pikku tie, mun tieni,
suru viipyi vain,

Hän on mennyt pois
ajat vaihtuneet,
jäähyväiset, tieni,
tulkoon kyyneleet!

Chorra: Nakkikioski

Hyvyyteni sinä petoksella maksoit, nyt en omista ees patjaa, terveydenkin menetin.
Puoli vuotta vain ja söit mun nakkikojun, torikassan sekä –kärryt,-katoksen ja kattilan.
Roisto, ryöstit multa rakkauden!
Pelkään niin, et jos tulee mua vastaan kadulla nyt nainen, juoksen viereen poliisin.
Kaikkein eniten mua harmittaa, että mulle naurettiin.

Aavistin jo kauan sitten, minkä eilen tietää sain,
ei sun naiselliset metkut mua varten olleetkaan.
Kuulin myöskin, että äitis –muka leski sankarvainaan-
onkin kuuluisin ja pahin varas koko kaupungin!
Tiedän myös et sankarvainaa, joka kunniassa kaatui,
Ei oo sankar eikä vainaa, kuten mulle tarinoit.
Istuu tuomiota nytkin kiristyksestä ja muusta,
Professori rosvotaiteen taskuvaras, huijari.

Kolmen kesken ryöstitte mutta putipuhtahaks, vartalosi oli koukku, johon aasi lankesin.
Söitte kaiken sinä, leski sekä vainaa, kaiken minkä eteen raadoin, vuosikaudet uurastin.
Roistot, sinä, äitis, isäs myös! Vaara jossakin vapaana kulkee, jos saa kiinni se nylkee, et pysty pakenemaan. Kaikkein eniten mua harmittaa silti oma tyhmyytein.

Cuartito azul: Pieni sininen huone

Sä pieni huone olit vuosikaudet kotini ja
todistaja herkän nuoruuden.
Vaan nyt on aika meidä erota kun
maailma on muuttunut, ei jatku entinen.
Niin nuoruus jäi, ja aikuisin silmin
nyt yksin katson iltaan tummuvaan.
Pieni huone, sen vannon, että näin en ole
surullinen ollut milloinkaan.

Oot sininen, huone sä muistojen.
Sun luonas koin hurman ensimmäisen.
Jos joskus hän sun luokses palajaa
niin kerrothan: häntä muistan ainiaan.
Siis sininen huone sä muistojen:
nyt oves suljen kerran viimeisen.

Mä täällä nuoruuteni kiihkon koin
ja rakkaudelle laulun lauloin poskin hehkuvin,
ja täällä rakkaani myös kyynelsilmin lausui mulle
koskettavat säkeet Chénierin.
Jos ehkä voinkin ylpeä olla
sen vuoksi minkä elämäni soi,
silti tunnen ett’ milloinkaan ei maailmassa
suloisempaa paikkaa olla voi.

Cuesta abajo: Alamäki

Jos raahasin halki tämän maailman häpeää siitä että on ollut olemassa ja tuskaa siitä että ei enää ole. Hatun lierin alla en voinut pidättää monesti vaivihkaa pilkahtavaa kyyneltä. Jos kuljin katuja kuin paaria, jonka kohtalo on ottanut tehtäväkseen hävittää; jos olin veltto, jos olin sokea, haluan vain että tänään ymmärretään sen arvo että uskaltaa rakastaa.

Minulle oli koko elämä kuin kevään aurinko, toivoni ja intohimoni. Tiesin ettei maailmaan mahdu kaikki se nöyrä ilo, joka oli sydämessäni. Nyt alamäessä en pysty juurimaan pois menneitä haaveita. Unelmoin menneestä jota kaipaan, itken entistä aikaa, joka ei palaa koskaan.

Näitä jälkiä seuraten join uupumatta kärsimyksen maljaani, mutta kukaan ei ymmärtänyt, että se mitä sille annoin, oli että joka kerta menetin palasia sydämestäni. Nyt, murheellisena kaltevalla pinnalla, yksin ja lyötynä, haluan tunnustaa itselleni: jos tuo suu valehteli rakkaudesta jonka tarjosi minulle, noille noidutuille silmille olisin aina vain antanut lisää.

Dímelo al oido: Kuiskaa mulle korvaan

Jos tiedän että tykkäät minusta, jos tiedän että rakastat minua kovasti, etkä sano sitä minulle, se tarkoittaa että se ei ole sinusta kivaa. Voi olla että erehdyn, voi olla että asia ei olekaan niin, mutta jokin sinua vaivaa etkä halua sanoa sitä. Miksi sinun pitää kärsiä, miksi sinun pitää kituuttaa, jos yhdellä pienellä sanalla kaikki voidaan järjestää? Älä jätä sitä huomiseen, älä jätä sitä sanomatta, koska rakkaus on asia jota ei pidä peittää.

Kuiskaa minulle korvaan, ihan minulle vain, niin ettei kukaan saa tietää mitä haluat minulle sanoa. Kuiskaa minulle korvaan, ihan minulle vain, säilytän salaisuutesi, sen vannon sinulle!

Jos tiedän että tykkäät minusta, jos tiedän että rakastat minua kovasti, etkä sano sitä minulle, se tarkoittaa että se ei ole sinusta kivaa. Koska aina kun sinua katson, puhut silmilläsi minulle ja uskot että huokauksilla kaikki kyllä järjestyy. Rakastuin kerran, ja ujoutta kunnioittaen jäin rakkaani rinnalle odottamaan toista tilaisuutta. On parempi että päätät etkä taas odota pikku hetkeä, sillä elämän typeryydet jäävät kyllä aina taakse…

Donde estás corazón: Missä olet, sydän

Rakastin häntä enemmän kuin elämääni, enemmän kuin äitini minua rakasti. Hänen kiintymyksensä oli elämäni autuus, hänen rakkautensa ainoa iloni. Eräänä ankaran talven aamuna hän kuoli syliini, ja siitä lähtien kuljen maailmalla tuon rakkauden muisto seuranani.

Missä olet, sydän, en kuule sinun sykkivän. Suru on niin suuri etten pysty itkemään. Tahtoisin itkeä, mutta kyyneleeni loppuivat. Rakastin häntä niin paljon, hän lähti eikä koskaan palaa.

El Adiós: Jäähyväiset

Sinä iltapäivänä, joka kuoli varjoihin, heitimme toisillemme hyvästit; et nähnyt syvää suruani, ja lähtiessäsi hymyilimme molemmat. Ja lohduttomana, kun katsoin sinun lähtevän, ääniparkani murtui liikutuksesta… Onnellisin uni kuoli jäähyväisiin, ja taivas synkkeni silmissäni. Ilman syytä elämäni, verhotuin äänin, kääntyi toiseksi tuskan yönä.. Vain äänettömyys, syvä ja ankara, itki sydämessäni.

Aikaa on kulunut, mutta elät aina minussa, ja nämä niityt, jotka näkivät meidät yhdessä hymyilevinä, kysyvät onko unohdus parantanut minut sinusta. Ja tuulten mukana lentävät huokaukseni kuollen kaikuihin, sinua etsien… kun samalla kaukana toinen syli ja toiset suudelmat vangitsevat sinut ja kertovat minulle ettet palaa enää koskaan.

Kun kevät palaa loistossaan ja värittää niityt, tuska, muistot ja kaipuu täyttävät taas sydämeni. Lintujen laulu valtaa tietoon ja taivas kirkastuu jälleen… Mutta sydämeni elää varjoissa, ja murheen siipi kutsuu sinua. Turhaan sydämeni puhuu kuulle tuskan verhoamalla äänellä… Ja äänettömyys, syvä ja ankara, itkee sydämessäni.

El choclo

Tää härski tango nousi raivomyrskyn lailla
Ja antoi ylpeyden mun alakaupungille
Niin syntyi tango jonka riena kuultiin mailla
Ja ryömi löyhkästä se taivaan parketille
Sen outo lemmenrytmi viaton kuin kuolema
Tien näytti toivollansa meille äpärille
Se oli uskon, unten, tuskan, kiiman nuolema
Ja veisten vuolema tango sataman

Sun nuotit loihti ihmeellistä taikaa
Ja ämmät kaikki riensi tänne yhtä aikaa
Kuu lätäköissä, lanteet rullaamassa tanssiin
Hikiseen transsiin, tähän lemmen pyörteeseen

Oi kuinka palvoin sua rakas tango!
Niin soivat tiilet lattiassa rummin lailla
Ja mailla kuulen sen menneen tuulen
Oi, kuinka valvoin kun alkoi tango!
Sen ensi kuiskaus kuin äidin suukko hellä
Yöt sävelellä niin täytti bandoneon!

Karankanfumffa paiskoi värit meren iltaan
Ja niin kuin vesi samentaa anisviinan
Se loihti tilkan Pariisia Alsinan siltaan
Löi siveään ja irstaaseen tän saman piinan
Ja sanat öitten oli ihoa ja lihaa
Mut vedät käyntiin, beibe, reitesi mua vihaa
Ja hameet, arvet, veitset petroli ja viini
Ne unelmiini jäi kaikki asumann

Siis jälleen huules mulle hetkiseksi lainaa
Tää tunne mieltäni vaik huomenna jo painaa
Sun tulisuudelmassas onni mua kohtaa
Se myöskin johtaa mut turmioon

El choclo: Sataman tango

Sataman tango nousi pyörremyrskyn tapaan
ja antoi ylpeyden mun kotikaupungille
Niin syntyi tango satamani sielun vapaan
ja nousi rannoilta se taivaan parketille
Levoton lemmenrytmi vapaana kuin mieli
tien näytti toivollansa meille jokaiselle
Se oli uskon, unten, tuskan uusi kieli
tanssien vieri niin, tää tango sataman

Sen nuotit loihtivat niin ihmeellistä taikaa,
ja naiset kaikki lensi näin tänne yhtä aikaa,
kuu lätäkössä, lanteet rullaamassa tanssiin,
suloiseen transsiin, tähän lemmenpyörteeseen.

Voi kuinka palvoin – sua rakas tango
Kuin polte lantioitten satamassa illoin
yön syliin syntyi tää tango silloin
Oi kuinka valvoin – kun alkoi tango.
Sen ensikosketus kuin äidin suukko hellä
yön sävelellä täytti niin bandoneon.

Satamalyhty taikoi värisuihkun mereen,
ja niinkuin vesi samennuttaa anisviinan
se sotki tilkan Pariisia kuumaan vereen:
löi siveään ja kokeneeseen saman piinan.
Yön kosketukset oli ihoa ja lihaa:
tää askel rakkautta on ja toinen vihaa
Ja hameet, arvet, veitset, petrooli ja viini
jäi unelmiini niin kuin tango sataman.

Oi rakas tango – Tango Argentino
Kuin polte lantioitten satamassa illoin
yön syliin syntyi, tää tango silloin
Mun rakas tango – Tango Argentino
Sen ensikosketus kuin äidin suukko hellä
yön sävelellä täytti niin bandoneon

El choclo: Tulisuudelma

Sun tulisuudelmasi tähden aatos entää
nyt onnen kipinät kun silmissäni lentää
Tuo huultes kuuma valhe uskoa mun täytyy
sun tules liekeissä kun sydämeni räytyy
Sä lailla soihdun toit mun sieluhuni liekin
se vaikka onnesta nyt murheesehen viekin
Ja tuolta katkeralta tieltä minä joskaan
en palaa koskaan niin lähden kuitenkin

En tultas kestää mä saata, turha koittaa
on tunteitani voittaa, en onnistu mä lainkaan
Sit en voi estää, oi miksi suukon sainkaan
sun orjas oon ja orjaksesi jään
Vaan säälimään, en pyydäkään

Siks jälleen huules mulle hetkiseksi lainaa
tuo muisto mieltäni vaik huomenna jo painaa
Sun tulisuudelmassas onni mua kohtaa
se myöskin johtaa mun turmioon

El dia que me quieras: Päivä jolloin rakastat

Uneeni kuulen sen
sun muminasi, sä kun nukahdat
kaari ruususuun
tummat silmäsi nuo, luo täysikuun

Ne mua katsovat,
naurus heleä on ja niin vallaton
tuska sulaa on poissa –
taikasilmissä noissa

Kun rakastat, se päivä,
mekkosi roosa jota kannat,
on juhla jonka mulle annat
ilonhäivä loistossaan

Kellojen vaski tuhlaa
tunteesi riemujuhlaa
ja hupsut suihkulähteet
ne kuohuin korkataan

Se yö kun mua lemmit
pois taivaan tähdet suistaa,
ja kateelliset muistaa
kun tulit syliini

Ja säde maailmoitten
hiustesi viidakoitten
keskelle eksyneitä, luoja tietäköön:
olet mun lohtuni…

Esta noche de luna: Tänä kuutamoyönä

Tule luokseni ja kuule sydämeni sykkivän onnellisena kuin noiduttu kello. Yö on sininen, kutsuu unelmoimaan, ja taivas on sytyttänyt parhaan majakkansa. Jos annan sinulle suudelman, syntiä se ei olisi; syyllinen on yö, joka kehottaa rakastamaan. Rakkaus koskettaa minua, tule vielä lähemmäs, että usko uneen elvyttää meidät.

Liu’u, liu’u, venonen, pitkin haaveeni virtaa! Kuin aaltojen laulu, nouse esiin tunnustukseni!

Olen tähti meren yllä, tähti joka tänään seisahtuu upotakseen silmiisi. Punaisten huuliesi lumouksessa annan kohtaloni päästäkseni sieluusi. Olen tähti meren yllä, tänään se häviää uhkapelissä jos sillä ei ole rakkautta eikä onnea. Ja tämän kuutamoyön syvyyksissä haluan vain elää, polvistuneena jalkojesi juureen, ja rakastaa sinua ja kuolla.

Tule luokseni ja kuule sydämeni sykkivän onnellisena kuin noiduttu kello. Ääneni lausuu sinulle hunajaisia sanoja jotka sytyttävät rintaasi tulen. Meren laulu toistaa kohinaansa: mikä kuutamoyö, mikä rakkauden yö! Olen onnellinen siitä mitä voin sanoa: minulla on rakas, kuinka ihanaa on elää!

Liu’u, liu’u, venonen koska kuu meni piiloon.

Esta noche me emborracho: Missä kävit?

Näin hänet tänä aamuna
Itiksessä, edessä sivuraiteen
Niin heikon näköisenä
Pukeutuen villatakkiin ja farkkuhameeseen
Siinä hän kihersi ja hoippui
Odottaen kai annostaan
Mä katsoin hölmistyneenä
Hän flirttaili enää
Vain laihaa kuolemaa
Ja mä tunsin missä raja kulkee
Siis vähin äänin
Mä käännyin pois

Aatella on kymmenen vuotta
Siitä kun ne bileet alkoi
Vähitellen en voinut enää
Vastustaa hänen kutsuaan
Hän oli niin kaunis
Villi hyppy vapauteen
Hän veti mut mukanaan
Mä ryöstin vaikka mummon limpun
Jos hän yllytti vaan
Mut jäin ilmaan roikkumaan
Ja valheitten varaan
Hän pudotti mut joka kerta
Kun vaimo kysyi:
Missä kävit, Nikolai?

Enpä osannut kuvitella
Et vanha heila viel särkee sydäntäin
Se nainen teki itsemurhaa jo silloin
Ja mun ei auta olla hämilläin
Aika tää on vain niin julmaa
Jos sortuu radaltaan
Nyt jälleennäkeminen sattuu
Ja muistot myrkyn lykkää
Mut tänään vedän pääni täyteen
Vain vastamyrkky painajaiset hälventää

Invierno: Talvi

On taas
talvi tullut valkovaipassaan.
Ilman rakkautta ootan vaan.
Kaiken peittää nietos, jää.
Ja kylmää kärsien
mä ymmärrän nyt sen
ett’ jäädä yksin on hirveää.
Ja nään
kuinka viima käy mun sydämeen
Epätoivon tuulet tuiskuineen
mut itkuun saa.
Talven kahleet kantaa
täytyy sielun antaa,
niitä en voi karkottaa.

La cumparsita (Jos sä koskaan)

Jos sä koskaan
saat tietää miten tuhlaan
unteni muistojuhlaan
sun pientä kuvaasi,

Niin, ja ettei koskaan
lihani öiseen juhlaan
tullutkaan ketään toista,
sä palaat luokseni.

Pois on menneet ystävätkin,
paenneet tuskaa jonka kätkin,
tuoneet kylmää lohdutustaan
yön mustaan tyhjyyteen.

Aamu niin kuin vihkivesi
valona reidellesi jäi,
pois pesi yön, pesi muiston,
vaan jätti tuskan sydämeen.

Äänet menneet on jo poissa,
tyhjyys huoneen onkaloissa,
päivä lepattaa ja sammuu,
kuolee sinun vuoksesi.

Pieni koira kynnyksellä
jolle hetken olit hellä
kyhnyttää näykkien ruokaa
ja hiljaa huokaa luoksesi.

Jos sä koskaan
saat tietää miten tuhlaan
unteni maailmoista
aarteita hymysi,

ja ettei koskaan
lihani öiseen juhlaan
tullutkaan ketään toista,
niin palaat luokseni.

La cumparsita (Tartu, vie ja ota vastaan)

Tartu, vie ja ota vastaan
mä sulta toivon ainoastaan
sä että minun oot tän hetken vain
ja suudelmaas vastaan

Tartu, vie ja kuiskaa hiljaa
ei pääty koskaan tango tää
mun anna uskoa tää että unelma
on todellista elämää

Uudelleen jään valheeseen
vaan onko niin mä etten harhan hurmaa
nyt totuudellain surmaa
tän virheen tieten teen

Onneen tähän en voi luottaa
hetken huuman vain se tuottaa
oppinut oon maljan juomaan
pohjalla sen tuskan huomaan

Vaan miksi jäisin itkemään
kun maljat uudet täytetään
niin taas on aika rakkauden
sen valtaan jään

Uudelleen jään valheeseen
vaan onko niin mä etten harhan hurmaa
nyt totuudellain surmaa
tän virheen tieten teen

La cumparsita: Hiljaa yössä

Hiljaa yössä nyt sävel kaikaa
Tähtein vyössä on kummaa taikaa
Mieltä kiehtoo tää rytmi kuuma
Tulta liehtoo sen outo huuma
Tieni illoin, kun luokses johtaa
Tunnen silloin, mua onni kohtaa
Mulle milloin suot kuuman suudelman

Hetki tää on meitä varten
Nyt käymme tietä onnetarten
Sä mulle onnen tuot, kun hymyn suot
Ja jää huolet unhoon
Hetki tää voi onnen antaa
Se minut mukanansa vie
Sun kanssas armahain
Kuljemme rinnakkain
Se meidän onnemme lie

Hetken ehkä onni kestää
Loppua sen ei voi estää
Silti siihen aina luotan
Kestävyyttä sen mä vuotan
Sua yksin aina jumaloin
Sun vuokses kaiken tehdä voin
Sun lempes maljan kerran join
Se huumas mun

Hiljaa yössä nyt sävel kaikaa
Tähtein vyössä on kummaa taikaa
Mieltä kiehtoo tää rytmi kuuma
Tulta liehtoo sen outo huuma
Tieni illoin, kun luokses johtaa
Tunnen silloin mua onni kohtaa
Mulle milloin suot kuuman suudelman

La ultima copa: Viimeinen malja

Kaada, veikkonen, täyteen tämä malja,
piripintaan se kaada samppanjaa.
Tämä yö on nyt juhlinnan aikaa,
tuskan sielussani tahdon hukuttaa.
Veikot, viimeistä kertaa tässä juhlin,
niinkuin elämäni mennyttä ois…
taikka mennythän se on jo hänen kanssaan,
joka rakkauteni heitti noin vain pois.

Häntä rakastin, niin, rakastan vielä
enkä milloinkaan voi unohtaa;
vuoksensa nyt tässä juovun,
mitä hän nyt tehdä mahtaakaan.
Kyyppi, kaada samppajaa,
kun kaiken tuskan maan
nyt tahdon hukuttaa!
Ja jos te näätte
häntä, sanokaa,
että rakkautensa tähden
elämäni katoaa.

Siispä nostakaa viimeinen tää malja,
ehkä parhaillaan hänkin nyt suo
sulohuuliltaan hehkuvan maljan,
toinen onnekas suu sen nyt juo.
Veikot, viimeistä kertaa tässä juhlin,
niinkuin elämäni mennyttä ois…
taikka mennythän se on jo hänen kanssaan,
joka rakkauteni heitti noin vain pois.

La ultima curda: Viimeinen känni

On sielun murhe mulla salainen
mä kiroon katkeraa tuskaa
On vesi pyörteinen niin mustaa
sä valheen kyynelees vie syvyyteen
veen pohjaan

Irvistää haavat elämän
nyt kuka oikeessa onkaan
turhuuden ohi kiitävän
mä känniin hukutan ja tunnustan

Siis sano tuomiosi
mun tuskani on tosi
en sitä enää pettää voi

Tuo rakkaus on poissa
sydämeni onkaloissa
se aivan hiljaa mulle soi

Sua sanat satuttavat
ja yhä kiduttavat
mun maljapuheissani

Mut hyljättykin rakkaus
voi elää viinin huuruissa
laseissa, kolpakoissa

Mua huumaa humala
on näytös lopussa
Voi verhon vetää eteen sydämen

Muistot ja tyhjyys, typeryys
kätkevät tylsän mielen
Näin viini huumaa kielen
kuin tyhjään ränniin
sä putoot viimeiseen känniin

Nyt peitä hehku auringon
ja kiinni ikkuna laita
Mä unohduksen maita kuljen
ehkä palaan takaa tämän humalan

Siis sano tuomiosi
mun tuskani on tosi
en sitä enää pettää voi

Tuo rakkaus on poissa
sydämeni onkaloissa
se aivan hiljaa mulle soi

Sua sanat satuttavat
ja yhä kiduttavat
mun maljapuheissani

Mut hyljättykin rakkaus
voi elää viinin huuruissa
laseissa, kolpakoissa

Mua huumaa humala
on näytös lopussa
Voi verhon vetää eteen sydämen

Los pajaros perdidos: Linnut meren yllä

Taas näen linnut meren yllä
Ne lentää siivin valkoisin
Ne melkein saavuttavat taivaan
Jota en enää voi tavoittaa

Ja yhtä kevein siivenlyönnein
Luokseni muistot palaavat
Ja kalvakkaina niin kuin aaveet
Palaavat haaveet, menneet unelmat

Nuo menneet haaveet,
Jotka kadotimme
Kun menetimme linnut merenkin
Unelmain varjot peilin heijastukset
Mä tahdoin hetken yhä henkiin herättää
Mielessäin luotas kauas karkoitin ne toiset
Pois taioin julmasti mä hänetkin
Kävin henkien taistelun sinusta rakkain
Ja sitten yksin sulkani suin

Taas näen linnut meren yllä
On yö kuin peili suunnaton
Ne sokein silmin tuulta halkoo
On niiden kutsu lohduton
Mä niiden kanssa lennän kauas
Mä lennän valtamerten taa
Mä melkein saavutin jo taivaan
Nyt aaltoihin voin sukeltaa
Mä niiden kanssa lennän kauas
Et voi mua enää tavoittaa
Mä melkein saavutin jo taivaan
Nyt aaltoihin voin sukeltaa

Malena: Marleena

Marleenan veisin tangoon
toisin kuin kukaan,
hän ujutti tän kaipuun mun sydämeen.
Niin kuin koiruohon
viinapulloon,
hän sillä maustaa koko sisällön.
kai äidinrinnastaan jo
tuo tyttö isätön
imi sekä uhman
että häviön
näin paukun kitkerän
kanssas
jakaa hän
ja kohta nouseekin laulamaan
tän karaokepaikan, myös kantapöydän,
Marleena aina
saa yleisön.

laulussaan
jossain aavan meren
tuolla puolen
odottaa
kulkijaa vielä
parempi huomen
tiedä en,
ehkä kuljen sinne koskaan löytämättä
mutta nään
että Marleena on käynyt siellä
ja haluaisin elää ja laulaa
kuin hän

on silmiesi väri
kuin meren syvyys,
haaksirikkoisten toivo kun häviää.
Kätesi kaksi
on kyyhkyläistä
jotka höyheniään
nyt pörhistää
kun yössä kaikuu nauku
satamakollien
lemmentuskissaan ne mouruaa
on kesähuvila
kylmilleen jäänyt
kun kesäkissa palaa
viel kupilleen
kuin juoppo runoilija
nurkkapöytään
palaa Marleenaa
kuuntelemaan.

Mano a mano: En ole enää sulle velkaa

Allapäin ja murheissa
nyt sen kaiken vasta huomaan
Olit liian hyvä nainen
sä mun pieneen elämään

Olit enemmän kuin läsnä
olit hehku jota palvoin
olit hellyys jonka vuoksi
mä öitä aina valvoin
ja mä sulle olin paljon
enemmän kuin kaikki muu

Miten köyhä olit silloin
jossain sivukorttelissa
ehkä vielä muistat illan
kun siellä kohdattiin

Vaan nyt on kaikki toisin
sulle elämä on juhlaa
kun sen toisen kanssa kuljet
ja hän sinuun kaiken tuhlaa
olet kavala kuin kissa
ja hän hiiri parka vain

Tyhjät toiveet, kuvitelmat
niitä täynnä on nyt pääsi
Miten sokeaksi saikaan
sinut hölmöt juhlineen

Puuteroidut houkutukset
voittajat ja valloittajat
ne narrin lailla siellä
jossain sulle kumartavat
ja röyhkeästi tunkeutuvat
pieneen sydämeen

En ole enää sulle velkaa
kaiken aikanaan jo maksoin
Siksi välitä en tippaa
mitä tuut sä tekemään

Tai jos jotain vielä oisi
joku vippi ehkä kaksi
niistä murhetta en kanna
en ryhdy enää maksajaksi
turhaan kulta niitä vaadit
ne nyt toiset maksakoon

Nautinnot ja öiden huumat
valloitukset suurimmatkin
ohi meneviä voittoja
sittenkin on

Rahaa riittää kerskureilla
jotka haistaa aina saliin
ja ne sulle uskottelee
sä osaat ampua vain maaliin
ja sitä harhaa sä ryhdyit
kerran palvomaan

Vaan vanhan päällystakin lailla
sä voit olla kerran yksin
Silloin kaikki suuret toivees
on hiekkaan valuneet

Siksi valmis yhel oisin
enempään kuin kaikki roistot
jotka lupasivat kerran
maailmansa kirkkaat loistot
nuo hetket ehkä koittaa
niinkuin sanoin, valmis oon

Melodia de arrabal: Varjotango

Roskat kujalla, on päivä kuuma,
pölyiset lehdet puissa pettymystä huutaa.
Yks päivä niin kuin monta vuotta
ootan iltaa ehkä suotta.
Kuin nuori poika viel oottais
tyttöään kohtaamiseen.
Kuinka emme aina huomaa
et lepo varjon tuoma on
ja ilo erikseen?

Varjo, varjo! Olen varjo irti miehest, veit elämästäin nautinnon.
Sääli, pyydän! Hän on tarpeellinen suoja alla kasvois auringon.
Varjoon, varjoon! Meidät jättäisitkin rauhaan varjoissamme elämään.
Sä jok’asuit sieluain ja olit mulle ainoain, kunnes särjit sydämen.

Roskat kujalla, on päivä kuuma,
pölyiset lehdet puissa pettymystä huutaa.
Iltapäiväs hiljenneessä
ootan, mutta mitä, en tiedä.
Peilillä on ihmiskasvot,
hyvät ehkä mutta niin vieraat.
Hämärä on tämä huone,
jonne varjon tuomme
tummaan suudelmaan.

Varjo, varjo…

Mi Buenos Aires querido: Oi Buenos Aires sä rakkain

Oi Buenos Aires sä rakkain
kun jälleen näen mä sun,
ahdistus unhoitus
jo haipuu.

Se katulyhty, jonka alle synnyttiin
se rakkauteni salaisuudet piti niin
sen taivaan alla rakkauteni rajaton
saa olla lämmin niin kuin rusko auringon.

Taas kohtalo kun kiehtovassa oikussaan
mun sallii tulla rakkauteni satamaan,
bandoneon se lohduton
taas lyhdyn sydämeeni sytyttänyt on.

Buenos Aires kukkien tuoksu,
eloni juoksu tänne mun toi.
Kotiini saavuin tuskani haihtuu
vuoteni vaihtuu tangoni soi.
Kuin karavaani muistojeni klaani
ylpeenä vyöryy tunteissani.
Tanssia saan taas tangoni noissa
mun kahviloissa uneksien.

Pienessä ikkunassa syrjäkujallaan
hymyilee jälleen nuori tyttö kukassaan
ja jälleen syöksyn niihin silmiin sinisiin
ja hukun nuoruuteni onnenunelmiin.
Ja umpikuja synkkä paha maineeltaan
se hehkuu yhä intohimon lauluaan.
Lupauksen, unhoituksen
on kyynel kirkkaudessaan
helmi rakkauden.

Niin Buenos Aires sä rakkain,
kun jälleen näen mä sun
ahdistus unhoitus jo haipuu.

Milonga del 900 (novecientos): 1900-luvun milonga

Tykkään epätasaisesta enkä kävele ”rotuaaria”. Käytän Massera-hattua, jalassa sotilassaappaat. Tykkäsin hänestä koska tykkäsin hänestä, ja siksi kuljen nyt ikävissäni. Hän lähti enkä tiedä milloin, en tiedä milloin hän palaa.

Hänen nimeään kutsuvat kitarat kun ne kertovat lauluaan. Kulmakunnan pienet kadut ja puukkoni terä. Hänen nimeään kutsuvat tähdet ja laitakaupungin tuuli. En tiedä miksi kuulen niiden kutsuvan häntä jos en voi häntä unohtaa.

Olen epäileväinen rakkauden suhteen ja luottavainen pelissä. Minne minut kutsutaan, sinne jään enkä lähde kulumallakaan. Olen kaikkien puoluetta ja ymmärrän kaikkia, mutta tietäkööt että olen Leandro Alemin miehiä!

En tykkää helyistä enkä perusta nykyajan hömpötyksistä. Lepään kun olen sairas ja sen jälkeen olen parantunut. Tykkään hänestä koska tykkään hänestä ja sen vuoksi annan hänelle anteeksi. Pahempaa ei ole kuin kauna jonka vuoksi elää katkerana.

Milonga sentimental: Surutyö

Sain kuulla huhuna siitä
sain selvyyden salailuun
en sulle rakkaaksi riitä
jäit pauloihin jonkun muun

Sun kylmyytes mua hyytää
ja muutuit oudoksi niin
en tahdo rukoilla, pyytä’
vaan mä lausun näkemiin

En voi,
sinun äitis olla en voi
olla nukkes kaan, mä vaan
aion olla ihminen,
jolla on tahto elää omillaan

Olit rakkaus ainut kenties
olen yksinäinen, vaan mies
olet vain ja
painut joukkoon muiden muistojen

En suostu itkemään vuokses
en uppoa kyyneliin
en suostu ryömimään luokses
tein liian usein jo niin

Sain paljon oppia sulta
myös tuskan, menetyksen
sä olit suloinen kulta
vaan sua enää huoli en

En voi,
sinun äitis olla en voi
olla nukkes kaan, mä vaan
aion olla ihminen,
jolla on tahto elää omillaan

Olit rakkaus ainut kenties
olen yksinäinen, vaan mies
olet vain ja
painut joukkoon muiden muistojen

On sydän punaista lihaa
se nyrkiksi puristuu
en rakasta enkä vihaa
sun kasvos unohtuu

Se villtää syvältä kyllä
niin paljon mennessäs veit
ja joka syleilylläsi
minut autuaaksi teit

En voi,
sinun äitis olla en voi
olla nukkes kaan, mä vaan
aion olla ihminen,
jolla on tahto elää omillaan

Olit rakkaus ainut kenties
olen yksinäinen, vaan mies
olet vain ja
painut joukkoon muiden muistojen

Milonga triste: Surullinen milonga

Saavuit polkua esiliina ja kutrit hulmuten. Mustat silmäsi loistivat täydenkuun valossa. Huuleni satuttivat sinua kun suutelin viileää suutasi. Rangaistuksena sain kätesi mutta enemmän sattui se että olet poissa. Ai!…

Palasin valkeille teille, palasin pääsemättä perille. Huusin pitkää huutoani, lauloin osaamatta laulaa.

Suljit mustat silmäsi. Kasvosi kalpenivat. Kannoimme pois hiljaisuutesi kellojen soidessa. Kuu putosi veteen. Tuska iski rintaani. Sadan kitaran kielin kietouduin itsesyytöksiin. Ai!…

Palasin vanhoille teille, palasin pääsemättä perille. Huusin kuollutta nimeäsi, rukoilin osaamatta rukoilla.

Tunsin surua siitä että olen rakastanut poskiesi punaa polulla. Tietkin tunsivat surua siitä että ne eivät nyt enää nähneet sinua. Hautausmaan hiljaisuus. Tähtien yksinäisyys. Muistot, jotka tekevät niin kipeää. Esiliina ja mustat kutrit. Ai!…

Palasin kuolleille teille, palasin pääsemättä perille. Huusin ihanaa nimeäsi, itkin osaamatta itkeä.

Naranjo en flor: Appelsiinipuu kukassa

Se oli pehmeämpää kuin vesi,
pehmeämpää kuin pehmeä vesi,
raikkaampaa kuin joki:
appelsiinipuu kukassa.
Ja sillä kesäisellä kadulla,
kadonneella kadulla,
pala elämää otti
ja lähti…

Ensin on opittava kärsimään,
sitten rakastamaan, sitten lähtemään
ja lopulta kulkemaan ilman ajatuksia…
Kukkivan appelsiinipuun tuoksu,
rakkauden turhat lupaukset,
tuulen mukana paenneen rakkauden.
Myöhemmin… mitä merkitystä on myöhemmällä?
Koko elämäni on eilistä
joka pysäytti minut menneeseen,
ikuiseen ja muinaiseen nuoruuteen
joka on saanut minut lyyhistymään
kuin linnun ilman valoa.

Mitä käteni olisivat tehneet?
Mitä ne olisivat tehneet
viedäkseen rinnastani
kaiken tämän tuskan?
Vanhan puun tuska,
huoneen nurkan laulu
palasesta elämää,
kukkivasta appelsiinipuusta.

Negra Maria: Musta Maria

Tummana, tummana syntyi Maria ja makaa kehdossa. Syntyi päivällä, ja tulevaisuus häntä odottaa. Kerran hänen äitinsä kirjailee hänelle pitkän mekon. Ja hän saapuu juhliin valkeassa asussa, ja Maria on oleva kuningatar kun hän täyttää viisitoista vuotta. Nimesi on olkoon Musta Maria… Musta Maria, joka avasit silmäsi karnevaalin aikaan.

Suuret silmät saa Maria, hampaat helmiäisen valkeat, tumman ihon. Voi kuinka punaiset huulet saatkaan, voi mikä keinunta on vielä kehossasi! Mennään tanssimaan, mennään, Maria, musta äiti, musta tytär. ”Musta!” laulavat silloin sinulle kitarat ja viulut ja bandoneonin syke. Nimesi on olkoon Musta Maria… Musta Maria, joka avasit silmäsi karnevaalin aikaan.

Tummana, tummana kuoli Maria ja makaa kehdossa. Syntyi päivällä eikä nähnyt kuuta. Unesi peitetään valkealla liinalla. Ja lähdet maailmasta pitkässä mekossa etkä ikäpäivänä Musta Maria, täytä viittätoista vuotta. Itkemme sinua, Musta Maria.. Musta Maria, suljit silmäsi karnevaalin aikaan.

Voi kuinka surullinen oli kohtalosi, pilven enkeli, tumma neilikka. Voi kuinka pimeäksi tulee vuoteesi! Voi kuinka hiljaiseksi käy unesi! Menet taivaaseen, Musta Maria… Itkee äiti, nukkuu tytär. Musta.. Sinun vuoksesi vuotavat verta kitarat ja viulut ja bandoneonin ahdistus. Itkemme sinua, Musta Maria.. Musta Maria, suljit silmäsi karnevaalin aikaan.

Nostalgias: Nostalgiaa

Tahdon juovuttaa sydämeni jotta voin sammuttaa hullun rakkauden, joka enemmän kuin rakkautta oli kärsimystä. Ja siksi nyt käyn pyyhkimään vanhat suudelmat muiden suiden suudelmilla. Jos hänen rakkautensa oli ”yhden päivän kukka’, miksi se yhä kalvaa minua? Haluan kohottaa maljani meille kahdelle ja unohtaa itsepäisyyteni jotta voisin muistaa hänet jälleen.

Nostalgia – kuunnella hänen hullua nauruaan ja tuntea huulillani hänen hengityksensä tuli. Ahdistus – tuntea itseni hylätyksi ja ajatella että joku toinen hänen rinnallaan aivan pian puhuu hänelle rakkaudesta. Veli! En halua nöyryyttää itseäni, en pyytää, en itkeä, en sanoa etten voi enää elää. Surullisesta yksinäisyydestäni näen nuoruuteni kuolleitten ruusujen murenevan.

Valita, bandoneon, harmaa tangosi, ehkä sinuakin haavoittaa jokin sentimentaalinen rakkaus. Itke sieluni, sätkynukke, yksin ja murheissasi tänä yönä, mustana ja tähdettömänä yönä. Jos maljat voivat tuoda lohtua, tässä olen ja valvon hukuttaakseni ne kerralla. Tahdon juovuttaa sydämeni jotta voisin vielä nostaa maljan rakkauden pettymyksille.

Oro y plata: Rumpali ja tanssityttö

Ei soittajapojalla kolikot kilise taskuissa tyhjissä
hän rumpuja hakkaa ja tyttönsä tanssii yösaleissa hämärissä
Kimmeltää kiiltävät ketjut ja kivet ja helisee hopea
sikarinsavuihin setelit sulaa ja sampanjan solinaan

Rikas ja rakas, rutiköyhä tai pelkkä varas
antoi kohtalo kaiken vain sulle mutta minulta kaiken vei

Älä välitä poika, iske rummuillas salamoita

Pena mulata: Mulattitytön tuska

Mulattitytön tuska, joka avautuu kirjaillun kaavun alla. Milongan kipu joka tuskin pidentää surullisella valituksella huhtikuun yötä. Kuin peili, kiiltävä ja vanha, loistaa tanssijan iho. Helakanpunainen neilikka, jonka kaipaus paljastaa, värisee kaavussa, sen karmiininpunainen tahra.

Äitisi kuoli rakkaudesta rummun kaupunginosassa. Hänelle avasi tien pois hevosmiehen veitsi. Isäsi kuoli varjossa kostaessaan tuota petosta. Mulatti, tähtesi syntyi pilviselle taivaalle.

Hulluuden valo loistaa pimeässä, tanssijan kova katse. Kaipuun alkoholi, joka yhdessä tanssin sykkeen kanssa kiehuttaa kostoa hiuspehkon alla. Tumma tyttöparka, suonissasi puhkesi kirkas karmiininpunainen kukka. Katkeruus väijyy, kaunan sivellin maalasi rintaasi karmiininpunaisen tahran.

Äitisi kuoli rakkaudesta, valkea sielu ja hiilenmusta iho. Mulatti, hänen huulensa olivat hevosmiehen katkeruuden kohde. Isäsi kuoli varjossa kostaessaan tuota petosta. Mulatti, tähtesi syntyi pilviselle taivaalle.

Mulattitytön tuska joka avautuu kirjaillun kaavun alla. Milongan kipu, joka tuskin pidentää surullisella valituksella huhtikuun yötä.

Por una cabeza: Jos sielusi löydän

Kuinka meidän tiemme kohtasivat silloin
Kuinka heti tiesin etten unhoittais.
Välke kuutamon, polte auringon,
valaisivat vuoroin tietä kahden kohtalon.

Enhän tiennyt silloin, etten enää koskaan
kohtaisi sua matkallani uudestaan.
Mutta jäihän muisto, jäihän pieni kaunis laulu.
Kertokoon se meistä joka soinnullaan.

Jos sielusi löydän, sen varmasti tunnen.
Ja seuraavan jakson rinnallasi sun kuin varjona kuljen.
Jos sielusi löydän ja katseesi tunnen
niin ymmärrän silloin niin ihmeellinen on tuo valta rakkauden.

Niin kuin kuvajainen, vaikka aivan totta,
kuljit hetken siinä minun rinnallain.
Polte auringon, välke kuutamon
valaisivat vuoroin tietä kahden kohtalon.

Enhän tiennyt silloin, etten enää koskaan
kohtaisi sua matkallani uudestaan.
Mutta jäihän muisto, jäihän pieni kaunis laulu.
Kertokoon se meistä joka soinnullaan.

Jos sielusi löydän, sen varmasti tunnen.
Ja seuraavan jakson rinnallasi sun kuin varjona kuljen.
Jos sielusi löydän, sun katseesi tunnen.
Ja ymmärrän silloin, niin ihmeellinen on tuo valta rakkauden.

Por una cabeza: Kuoleman paikka

Kuoleman on paikka, suosikki kun vahva
rinnalta noin hyytyy ja vain luovuttaa.
Voittoa en saa, uskooko nyt mies,
uusi kun jo lähtö kutsuu uhkapelaajaa.

Kuoleman myös paikka, on kun kaunis nainen
valoja vain vannoen, noin keimailee.
Pettävän sain vinkin ja niin pelin hävisinkin,
tappio ei miestä viisaammaksi tee.

On kuoleman paikka, siis vain sinun syysi
mun järkeni vaikka jättämään sut pyysi, tulin syleilyysi.
On kuoleman paikka, en piittaa mä siitä.
Jos jään tappiolle, korvaamaan ei riitä tuhat elämää.

Kuoleman on paikka, hartaasti nyt vannon,
milloinkaan en toista mä virhettä tee.
Vaan kun katselee nainen lumoten,
varma on taas lähtö, pelin hän vain hallitsee.

Kuoleman on paikka, suudelman hän antaa.
Vinkkiin siihen luotan ja käyn pelaamaan.
On taas niinkuin aina minun hankittava laina,
sijoitan sen vuorenvarmaan voittajaan.

On kuoleman paikka, siis vain sinun syysi.
Mun järkeni vaikka jättämään sut pyysi, tulin syleilyysi.
On kuoleman paikka, en piittaa mä siitä.
Jos jään tappiolle, korvaamaan ei riitä tuhat elämää.

Por una cabeza: Veikkasin väärin

Veikkasin taas väärin systeemi kun varma
voittoa tuonutkaan taikaluvuillaan.
Miksi ollenkaan ryhdyin veikkaamaan?
Joka viikko kuitenkin mä sorrun pelaamaan.
Veikkasin taas väärin, suhde ihanainen
lupaavasti alkaa mutta viilenee.
Heti kun ois aika lunastaa tuo lemmen taika,
toisen naisen luokse mies jo pakenee.

Taas veikkasin väärin, voi hulluutta tuota!
Hän hurmion antoi, käsillänsä kantoi
mutten häneen luota.
Taas veikkasin väärin, vaan mitäpä siitä!
Ei tuhatkaan vuotta voittoon ehkä riitä.
Se on elämää!

Pettymykset kasvaa, jos taas veikkaan väärin,
mutta en voi lopettaa vieläkään.
Oisko tää se mies, joka nyt kenties
toisi vihdoin lohdun yksinäiseen elämään?
Kupongin taas täytän, parhaimpani näytän.
Miehen vetovoimaa en voi vastustaa.
Lottoan ja veikkaan sekä pukeudun ja meikkaan,
ensi lauantaina ehkä onnistaa!

Romance de barrio: Kulmakunnan romanssi

Ensin huhtikuun kaukainen tapaaminen, hämärä parvekkeesi, vanha puutarhasi. Myöhemmin kuumeisen sykkivät kirjeet valehtelivat ”ei”, vannoivat ”kyllä”. Kulmakunnan romanssi, sinun rakkautesi ja minun rakkauteni. Ensin rakastuminen, sitten tuska, syistä, joita emme koskaan kantaneet, syistä joista saimme kärsiä molemmat.

Tänään elät edelleen minua halveksien, ehkä unelmoimatta että kadun kyvyttömyyttä tuntea tuskaa siitä ettei osaa unohtaa. Tänään olet kauempana minusta kuin koskaan, kaukana paljosta itkemisestä. Kaikki siksi että kauna sokaisi sinut kuten minutkin, emmekä nähneet että eron katkeruudessa rankaisit julmasti sydäntäsi.
Kaikki siksi että äkkiä emme osanneet ajatella että on helpompi kieltää kaikki ja lähteä kuin elää unohtamatta.

Tuhkaa on huhtikuun tapaamisen aika, hämärä parvekkeesi, vanha puutarhasi. Kuumeisen käden piirtämät kirjeet valehtelivat ”ei”, vannoivat ”kyllä”. Lyötyinä palaavat sinun äänesi ja minun ääneni tuoden takaisin kauhun äänenpainot, syistä, joita emme koskaan kantaneet, syistä joista saimme maksaa molemmat.

Soledad: Yksinäisyys

En halua että kukaan sanoo minulle että olet jo kiskonut minut irti ihanasta elämästäsi. Sydämeni pyytää valhetta jotta voisi odottaa mahdotonta soittoasi. En halua että kukaan kuvittelee kuinka katkera ja syvä ikuinen yksinäisyyteni on. Tunnit kuluvat, viisari jauhaa painajaismaista, hidasta tikitystään.

Huoneeni murheellisessa varjossa odottaessani hänen askeliaan, jotka eivät ehkä palaa, olen välillä kuulevinani että ne pysähtyvät eivätkä sitten tulekaan kohti. Mutta ei siellä ketään ole eikä hän tule, harhakuvitelmaa vain kaikki. Hänen kadotessaan hänestä jää vain näky, tuhkat sydämessäni.

Hopeoidussa kellotaulussa ahdistavat tunnit kieltäytyvät kulumasta. Siellä on rivi kummallisia hahmoja, jotka silmäilevät minua pilkallisesti. Se on kuin loputon karavaani, joka vaipuu unohduksiin aavemaisesti irvistäen. Niiden kanssa häipyvät huulesi, jotka olivat minun, minulle jää vain pahan oloni ahdistus.

Sur: Sörkkaan terveiset vie

Mä missä vaellankaan, voin aina muistaa
ne vanhan Sörkan seudut kundeineen
Siellä varmaan kuin ennen kaikki luistaa
sinne palaan mä vielä uudelleen

Taas kukkaan puhkee muistot rantatiellä
ja puisto nauraa harvahampaineen
Kuulen jälleen sen kuinka kerran siellä
elämälle soi kadut Sörnäisten

Siis sinne terveiset vie,
kai vielä aito se lie.
Mä siellä rakastin ja kaiken elin aidommin
ja siellä sain myös ensisuudelman.

Kun arki painaa joskus liikaa mieltä etsin lohdutusta sieltä
missä tunne poltti rintaa.
On ohi mennyt nuoruuteni siellä vanhan
Sörkan rantatiellä,
sitä aina rakastan.

Sen illan muistan
kun suukon annoit
ja rakkautemme puhkes kukkimaan
Kun sä kentällä Haapaniemen vannoit
että pettäisi et mua milloinkaan

Taas kaiken muistan kainostelleet emme
me tunteitamme nuoren rakkauden
vaikka vuodet pois leikit nuoruutemme
ei ne koskaan vie kuntaa Sörnäisten

Siis sinne terveiset vie,
kai vielä aito se lie.
Mä siellä rakastin ja kaiken elin aidommin
ja siellä sain myös ensisuudelman.

Kun arki painaa joskus liikaa mieltä etsin lohdutusta sieltä
missä tunne poltti rintaa.
On ohi mennyt nuoruuteni siellä vanhan
Sörkan rantatiellä,
sitä aina rakastan.

Sus ojos se cerraron: Buenos Aires +4

Buenos Aires +4 talven alla
syksy viimeistä päivää puhaltaa
Tori tyhjä, suihkukaivon luona
ei enää kuhisevaa kahvilaa
Sa seisot ikkunassa, katsot
kaukaisuuteen
mut
vielä kauempaa sut mä nähdä voin
katson kun nostat kahvikupin
huulillesi
katson, en muuta tehdä voi
keräät papereita laukkuusi ja riennät
pois

Kuljet poikki saman tyhjän torin
jossa istuimme kerran varjon alla
josta lähdimme kerran toivomatta
mitään muuta kuin ett’ aikaa olis tovi
Mut aika loppui, se käytyänsä vähiin
ei se ei pysähtynyt, ei ees hidastanut
Niin se loppui, mut loppuiko myös
väri
siltä joka taivaallista rantaa maalasi?

Nyt suviyössä istun kukkulalla
odottelen päivää nousevaa
Taivaalla on juova, ehkä jossain
satelliitti mereen putoaa
Mut yhä vielä vaan sä seisot
ikkunassa
etkä tiedä että kuulut tarinaan
jossa kahvikupin nostat huulillesi
ja jota sanat eivät riitä kertomaan
kun tuuli tyhjää aukiota huudattaa

Ja joka päivä sä kuljet poikki torin
jossa istuimme kerran varjon alla
josta lähdimme kerran toivomatta
mitään muuta kuin ett’ aikaa olis tovi
Mut aika loppui se käytyänsä vähiin
ei se ei pysähtynyt, ei ees hidastanut
Ja niin se loppui, mut loppuiko
myös väri
siltä joka taivaallista rantaa maalasi?

Uno: Muuan

Muuan panee peliin kohtalonsa
kohdatakseen turmionsa tiellä unten valtakuntaan.
Vaikka tie on tuhoon kirjoitettu, verillä ja haavoitettu
Silti muuan jatkaa yhä untaan.
Huomaamatta, luopumatta uskoo rakkautensa unelmaan
vaikka toinen jatkaa petostaan, toinen toivoo rakkaudessaan.
Rikkilyöty rinta tietää, mihin kerran tie se vie tää:
ympärillä on vain hämärää,
kuin huulillensa kuolleen suudelmaa kantaa hän saa.

Jos oisi sydän rinnassain – se sydän kaunehin
se sykkivä ois rakastain, mä minne kuljenkin.
Silmiesi kirkkauden mä ympäröisin suudellen
kuin suutelisin kukkaa.
Vaan nyt jälkeen rakkauden silmäs’ kertoo petoksen
kun aamu valkenee.
Jos oisi sydän rinnassain – se sydän kaunehin
jonka silloin kadotin, kun huomasin, tää kaikki on harhaa…
Ei tuskan, turtumuksen tie nyt enää luokses’ vie.

Huomaamatta liian kauan uskoi rakkautensa unelmaan
muuan, joka uskoi rakastaan,
vaikka toinen peitti petostaan.
Huuliesi kylmä liha, lantiosi tunneviha jälkiesi jäädyttämä on.
Muuan uskoi kerran, että tie, toinenkin lie…

Jos oisi sydän rinnassain – se sydän kaunehin:
Jonka silloin kadotin, kun huomasin, tää kaikki on harhaa…
Tää tuskan turtumuksen tie ei enää luokses’ vie.

Uno: Yksin

Muut ei yksin iltaa vietä, minä etsin luokses tietä,
yksin katson hämärässä iltaa.
Yksin huokaan sinun vuokses, mutta kuinka löydän luokses,
eikö ole kuilun yli siltaa?

Epäilys on seura mulla: kuinka luokses tulla saatankaan?
Yksinkö oon luotu kulkemaan?
Eikö löydy tietä ollenkaan?

Yhden suukon varastetun rangaistus on liian suuri:
tunnen kuinka yksin olla saan.
Siksi juuri toivon, että tie luoksesi vie.

Jos sulla sydäntä vain on…
en ole onneton.
Jos pystyt onnen tuntemaan, sen ehkä sulta saan.
Kenties silmissäsi lupaus on suudelmista polttavista, jotka huules antaa.
Kenties katseessasi onkin valhe leikin vuoksi lailla toisten pettäjien vain.

Jos sulla sydäntä vain on…
en ole onneton.
Suuri yksinäisyys tää niin häviää, kun minut kannat sä satulinnaan toiveiden
ja löydän rakkauden.

Volver: Luokses jään

Olen kauan ollut poissa
olin kaupungeissa noissa
jotka ansoja vain peittää
Tuli muutos elämääni
nyt mä etsin ystävääni
jos hän mua muistaakaan
Mä jätin pois uhmamielen
nyt uskomaan mä hänet kuinka se saan
Mut jos hän vieläkin vain mua oottaa
niin laulun uuden hän saa elämään
Se kertoo rakkaudesta joka kestää
ei mikään voisi estää
hänen luokseen jään

Nyt jään
sulle kaiken mä annan
sun luoksesi kuulun
jos tahdot sä niin

Nyt jään
ja jos kuulet mun laulun
vielä mahdollisuuden
mulle annathan uuden
et pois mua häädä
sun luoksesi jäädä

Nyt jään
on jo päättynyt matka
en tietäni jatka
sun luotasi pois

Tämä lauluni on hälle
kalleimmalle ystävälle
jota sydämeni kaipaa

Syli yön saa sillan luoda
laululleni siivet suoda
että viestin hälle saan

Tää tunne kestää, nyt tiedän
se mulle tärkeintä on päällä maan
Ja jos hän voisi sanoihini luottaa
ja tunne myös hällä on syömmessään
niin silloin yö jo aamuksi näin vaihtuu
ja murhemieli haihtuu, hänen luokseen jään

Nyt jään
sulle kaiken mä annan
sun luoksesi kuulun
jos tahdot sä niin

Nyt jään
ja jos kuulet mun laulun
vielä mahdollisuuden
mulle annathan uuden
et pois mua häädä
sun luoksesi jäädä

Nyt jään
on jo päättynyt matka
en tietäni jatka
sun luotasi pois

Volver: Paluu

Tähdet tuikkii taivahaltaan,
katsoo vaeltajaa vastaan,
joka matkoiltansa saapuu.
Samat tähdet, jotka loivat
kylmän loisteen ainoastaan
tuskan synkkään syvyyteen.
Ja mitä matkalla kohtaa,
se vanhaan johtaa vain rakkauteen.
Niin katu kuiski, hiljaisuuskin lausui:
on sinun elämäin, rakkautein vaan,
ja tässä taivaan kylmän tähden nähden
nyt päätin että lähden viimein palaamaan.

Nyt käyn,
uurteet kasvoillain huolten,
ne luntakin vuotten,
jo kulmillein soi…
Nyt tunnen… kuin henkäys on tuulen
kaksikymmentä vuotta.
Olen harhaillut suotta,
sua varjoista etsin,
sun nimesi kuulen.
Nyt sieluuni syöpyneen luulen
tuon kauneimman muiston,
se kyynelet toi…

Kuinka kohtaan menneisyyden
kun se astuu elämääni,
vielä kaiken ehkä muuttaa?
Kuinka nukkua voin yöni,
muistot kalvaa sisimpääni
enkä niiltä rauhaa saa.
Ei aina pakoonkaan pääse,
vaan viimein jää se, voi vain seisahtaa…
Ja vaikka vanha haavekuva haihtui,
kun unohdus on jo peittänyt sen,
niin silti jäljellä on kaunis toivo,
se kätkettynä pohjalla on sydämen.

Yira yira

Kun kohtalo joka on nainen,
vaihtelevainen,
petkuttaa sua,
siinäpä oot, tyhjätasku,
laskuja piikissä vaan,
siivet on saastassa maan
ei armoa suo
nyt aurinkokaan.

Kun kenkäsi viimeiset rantit,
viimeiset lantit,
jo käytetty on,
niin maailman kylmäkiskoisuuden
katkeromalja
käytetty on.
Tiedät, on valhetta kaikki
turhuutta rakkauskin,
Ei maailmassa mikään kestä:
Yira!… Yira!
Vaikka on elämä laina,
rakkaus raadollinen,
pohjaan sä nappisi paina,
niin ehkä voitat
pelin sen.

Viimeinenkin luottosi lähde
se viimeinen tähde
kun kuivunut on
kumppanin lämpöinen kylki
kylliksi hylkinyt on.
Viimeinkin päähäsi saat
sä luuserin vain
nyt kortteja jaat.

Kaniin jäi samettitakki
ja lahkeet söi rakki,
jäi ylpeyskin.
Ei voida lauluas’ tappaa,
se raitilla rappaa,
se yksinäisin.

Tiedät, on valhetta kaikki,
turhuutta rakkauskin,
ettei maailmassa mikään kestä:
Yira!… Yira!
Ainut, jos elämä onkin,
kuolema tuntematon.
Voittajaa oon kohtalonkin.
On siinä haaste
Se niinhän on!

Yo no sé que me han hecho tus ojos: En tiedä mitä silmäsi ovat tehneet minulle

En tiedä onko tämä kiintymystä jota tunnen, en tiedä tuleeko se olemaan intohimo, tiedän vain että kun en näe sinua, tuska kiertää sydämessäni. En tiedä mitä silmäsi ovat tehneet minulle kun niiden katsoessa minuun kuolen rakkauteen. En tiedä mitä huulesi ovat tehneet minulle kun niiden suudellessa huuliani tuska unohtuu.

Silmäsi ovat minulle harhanäyn valoja, jotka valaisevat intohimon, jota vaalin. Silmäsi ovat kipinöitä, jotka heijastelevat hellyyttä ja rakkautta. Silmäsi ovat jumalaiset ja pitävät minua vankina lähellään. Silmäsi ovat minulle aito heijastus sielusta, joka rakastaessaan tulee rakastamaan kiihkolla. Silmäsi tulevat olemaan minulle tieni valo, joka uskolla minua johdattaa toiveiden ja loiston polkua, koska silmäsi ovat rakkauteni!

En tiedä kuinka monta unetonta yötä olen viettänyt silmiäsi ajatellen; mutta tiedän että kun nukahdin eräänä yönä, uneksin ajatellen silmiäsi. En tiedä mitä minulle ovat tehneet silmäsi, jotka noituvat minut hehkullaan, tiedän vain että kannan sielussani kuvaasi, jota leimaa rakkauden tuli.

Tämä sivu on julkaistu 2.6.2020 ja viimeksi päivitetty 4.7.2020.