4. Tangolyriikka

Tällä sivulla

  • Yleistä tangolyriikasta
  • Tangon teemoja
  • Tangojen nimistä
  • Kuuluisia tangolyyrikoita
  • Tangolyriikkaa ja käännöksiä
  • Kirjoituksia tangolyriikasta ja tangon kielestä

Yleistä tangolyriikasta

Tango oli ilmeisesti alkuun tanssittua instrumentaalimusiikkia. Ensimmäiset sanoitukset ilmestyivät kuitenkin jo varhain, 1880-luvun paikkeilla. ”Dame la lata” ja ”Andante a la Recoleta” ovat kappaleita, jotka mainitaan usein, kun puhutaan varhaisimmista tangosanoituksista.

Tangon alkuaikojen sanoitukset olivat lyhyitä ja yksinkertaisia ja niitä esittivät eri soittimia soittavat tangomuusikot, sillä varsinaisia tangolaulajia ei vielä ollut. Ensimmäiset vakavammin otettavat tangosanoitukset tehtiin 1900-luvun vaihteessa; esimerkiksi Angel Villoldon sanoitus Enrique Saboridon 1905 säveltämään kappaleeseen ”La morocha” mainitaan usein yhtenä virstanpylväänä (La Morocha, a tango for export). Angel Villoldon tangolyriikkaa käsitellään TodoTango-sivuston artikkelissa ”The “compadrito-dancer”, but not the whorehouse, influenced Villoldo’s lyrics”.

Myöhemmin tangolyriikka alkoi kehittyä omaksi leimalliseksi taidemuodokseen. Garlos Gardelin vuoden 1917 levytyksestä ”Mi noche triste” (alunperin ”Lita”, TodoTango) alkaen tanssitun tangon rinnalle alkoi kehittyä ensisijaisesti lauletuksi ja kuunteluun tarkoitetuksi muoto, tangolauluksi (tango canción). Tangolyriikka on laululyriikkaa ja siten on yksi runouden alalaji. Tangon kieli on argentiinanespanja (castellano), jossa tärkeä rooli on lunfardo-slangilla (Lyrical Lunfardo: The Language of the Tango).

Perinteisen tangon lyriikka on vahvasti sidoksissa siihen aikaan ja kulttuurin, jossa sen syntyi. 1900-luvun alkupuoliskon Buenos Aires oli suuri, monikulttuurinen satamakaupunki, joka kasvoi kovaa vauhtia ja jossa inhimillisen elämän kirjo oli kokonaisuudessaan edustettuna. Nykyajan näkökulmasta katsottuna tangolyriikassa onkin kyseenalaisia näkökulmia mm. koskien naisen asemaa ja väkivaltaa (Neither Virgins nor Whores: Tango Lyrics and Gender Representations in the Tango World). Tangolyriika on siten tärkeää nähdä oman aikansa tuotteena.

Tanssitun orkesteritangon laulu rajoittui alunperin vain yhden kertosäkeen (estribillo) laulamiseen ja tämän esitti estribillista. Myöhemmin, tangomusiikin kulta-aikana, tangolaulajan rooli orkesterissa kasvoi orkesterin täysiveriseksi jäseneksi (cantor de orquesta), joka lauloi sekä kertosäkeessä että säkeistössä.

Tangon teemoja

Argentiinalainen Camila Romano käsittelee kirjassaan ”Argentinian tango, a history” (Editoria AC, 2005) tangolyriikkaa sen historiallisen kehityksen kautta ja esittelee eri aikakausien merkittävimpiä tangotekstien kirjoittajia. Romanon kirjaan palataan myöhemmin tässä tekstissä.

Kirjassaan ”Ilon ja surun sointu” (Yliopistopaino, 1997) kielitietelijä, professori emerita Pirjo Kukkonen esittelee argentiinalaisen tangolyriikan teemoja ja vertaa niitä suomalaiseen tangolyriikkaan. Hänen mukaansa argentiinalaisen tangon suurena teemana on kärsimys eri muodoissaan, mm. tuska, yksinäisyys, ahdistus, toivottomuus, vieraantuminen, ikävä, luopuminen ja kyynisyys. Kukkonen sanoo tangon kertovan ”ihmisen tarinaa elämän suurista aiheista: rakkaudesta, intohimosta, kuolemasta, yksinäisyydestä, jne.” Pääasiallisina argentiinalaisen tangolyriikan teemoina hän listaa seuraavat:

  • suru, tuska, ikävä, melankolia, nostalgia (tristeza)
  • olemassaoloa käsittelevät teemat kuten rakkaus, intohimo, ahdistus, rikollisuus, alkoholi, mustasukkaisuus, yksinäisyys, epäoikeudenmukaisuus ja kuolema
  • intohimo (désir)
  • tuska, kärsimys (dolór)
  • mies-nainen
  • ajan ja paikan nostalgia ja kaipuu, erityisesti vanhojen satamakortteleiden ja kaupungin muiden vanhojen katujen ja kortteleiden kaipuu
  • tango itse

Pirjo Kukkosen kirjaa ja tangolyriikkaa yleisesti on esitelty tangobloggaaja Christer Jansénin kirjoituksessa TANGOMUSIIKKI – Lyriikka. Jansén on myös laatinut kaksiosaisen tangosanojen aapisen: Alma … Muñeca ja Nunca… Zorro.

Lainaten journalisti, kirjailija ja yliopistonlehtori Jorge Göttlingin teosta ”Tango, melancólico testigo” (”The Melancholy Witness”), historioitsija ja professori Robert Farris Thompson listaa kirjassaan ”Tango: The Art History of Love” (Vintage Books, 2006) yhdeksän toistuvaa tangolyriikan teemaa: skeptisismi, enkelimäinen äiti, rakastavaisten ero, rakastetun tapaaminen uudelleen, kosto, kulmakunnan puukkotappelu, rakkauden katoavaisuus, alkoholiin turvautuminen ja uhkapelaaminen.

Tangomuusikko Theo de Jager käsittellee opinnäytetyössään vuodelta 2015, ”The protagonist and antagonist in tango; a chronological study on the evolution of themes, motifs and language” (pdf-tiedosto), tangolyriikan teemojen kehitystä. Hänen mukaansa tärkeitä kehityssuuntia tangon alkuajoista lähtien ovat mm. ensimmäisten tangojen yksikön ensimmäisen persoonan näkökulman (”yo soy”) väheneminen; romanttisten sanojen käytön lisääntyminen (amor, corazón, vida); nostalgisten, surumielisten sekä aikaan ja sen kulumiseen viittaavien teemojen lisääntyminen; paikkoihin viittaamisen lisääntyminen; runollisesti latautuneen kielen käytön lisääntyminen ja yleismaailmallisemman kerronnallisen näkökulman omaksuminen.

17191772_1426224834063495_4159852058420896878_o

Tangolyriikka on tangomusiikin ja -tanssin ohella yksi tangokulttuurin peruspilareista. Se on yksi runouden alalaji ja sen esimuoto. Martin Alvarado, Tango Frostbite 2017, Helsinki. Finnam Foto.

Tangojen nimistä

Tangojen nimissä, niinkuin itse teksteissäkin, viljellään paljon lunfardo-slangia. Joillakin tangoilla on kaksi rinnakkaista nimeä johtuen Buenos Airesin 1940-luvun hankkeesta ”siistiä” tangojen säädytöntä kieltä (Songs with Multiple Titles). Tangojen nimien merkityksiä on listattu Tango.info-sivuston wikiin (Musical work title translation).

Kuuluisia tangolyyrikoita

Camila Romano esittelee kirjassaan tangolyyrikoita aikakausittain. Alkuaikojen tangon Romano kuvaa olevan pääasiallisesti instrumentaalimusiikkia ja sanoitusten sävyn olevan koominen, humoristinen ja jopa pilkallinen. Tangon vanhasta kaartista (Guardia Vieja) Romano ottaa esille Angel Villoldon. 1910-1920 -lukujen tangolyyrikkoina hän mainitsee mm. Pascual Contursin, Celedonio Floresin ja Alfredo Le Peran. 1930-luvun pahamaineisen vuosikymmenen (Década Infame) yhteydessä Romano ottaa esille Enrique Santos Discépolon ja Enrique Cadícamon. Tangon kulta-ajan (La Época/Edad de Oro) lyyrikoista Romano esittelee Homoro Manzin, Homero Expósiton, Cátulo Castillon ja Enrique Cadícamon. Piazzollan aloittaman ”tangovallankumouksen” ajasta Romanon kirjassa esitellään Horacio Ferrer, Eladia Blazquez ja Jorge Luis Borges.

Robert Farris Thompsonin kirjassa on omistettu yksi luku tangolle tekstinä. Hän ottaa esille seuraavat tangolyyrikot: Ángel Villoldo, Pascual Contursi, Celedonio Flores, Enrique Santos Discépolo, Homero Manzi, Eladia Blázquez, Mario Árraga, Horacio Ferrer ja Alejandro Szwarcman. Farris Thompson mainitsee myös yhtenä Ángel Villoldon innoitajista Gabino Ezeizan, joka oli aikana ennen tangon syntyä kuuluisa payador eli improvisoituja lauluja esittävä kansanlaulaja.

Alla on listattuna aikajärjestyksessä kymmenen tärkeää tangolyyrikkoa linkkeineen TodoTango-sivustolle.

Angel Villoldo (1861-1919): Yksi tangon alkuaikojen ja tangon vanhan kaartin (guardia vieja) merkittävimmistä hahmoista. Säveltäjä, sanoittaja, laulaja ja kitaristi. Sanoitukset usein ajalle tyypillisesti humoristisia ja sarkastisia. Kuuluisia sanoituksia ovat esimerkiksi La morocha ja El porteñito.

Pascual Contursi (1888-1932): Lyyrikko, näytelmäkirjailija ja harrastelijalaulaja. Toi tunteellisen tarinan alkuaikojen humorististen sanoitusten tilalle sanoituksellaan Lita-kappaleeseen, josta syntyi kappale Mi noche triste. Tehnyt kaksi sanoitusta La cumparsita -kappaleeseen, joista toisen Pedro Maronin kanssa. Muita kuuluisia sanoituksia ovat esimerkiksi Bandoneón arrabalero, Flor de fango ja Pobre paica (El motivo).

Celedonio Flores (1896-1947): Tangolyyrikko ja nyrkkeilijä, jonka sanoittamia kappaleita Gardel levytti yhteensä 21. Käsitteli sanoituksissa moraalisia kysymyksiä ja oli taitava henkilöhahmojen kuvaaja. Kuuluisia sanoituksia ovat esimerkiksi Margot, Mano a mano, Corrientes y Esmeralda ja Muchacho.

Alfredo Le Pera (1900-1935): Journalisti, näytelmäkirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja lyyrikko, josta tuli Gardelin luottosanoittaja. Teki käsikirjoituksen lähes kaikkiin Gardelin elokuviin ja sanat niissä esitettyihin lauluihin. Kuuluisia sanoituksia ovat esimerkiksi Cuesta abajo, El día que me quieras, Volver ja Por una cabeza.

Enrique Santos Discépolo (1901-1951): Yksi suurista tangolyyrikoista, joka oli myös säveltäjä, näytelmäkirjailija ja näyttelijä. Discépolon tyyliä leimaa pessimistinen realismi. Kuuluisia sanoituksia ovat esimerkiksi Yira yira, Cambalache, Uno ja Cafetín de Buenos Aires.

Enrique Cadícamo (1900-1999): Tuottelias ja monipuolinen lyyrikko, säveltäjä ja kirjailija, jonka sanoittamia kappaleita Gardel levytti parikymmentä. Kuuluisia sanoituksia ovat esimerkiksi Tres esquinas, Madame Ivonne, Los mareados ja Muñeca brava.

Homero Manzi (1907-1951): Tangolyyrikko, jolle ominaista oli tunteellinen ja nostalginen tyyli. Yksi tangon kultakauden suurimmista lyyrikoista, jonka kuuluisia sanoituksia ovat esimerkiksi Sur, Malena, Milonga sentimental ja Torrente.

Homero Expósito (1918-1987): Yliopistossa filosofisen ja kirjallisen koulutuksen saanut tangolyyrikko, jonka tyyli oli syvällinen ja monipuolinen. Kuuluisia sanoituksia ovat esimerkiksi Naranjo en flor, Percal, Al compás del corazón, Farol, Flor de lino ja Tristezas de la calle Corrientes.

Cátulo Castillo (1906-1975): Lyyrikko, säveltäjä, orkesterinjohtaja ja nyrkkeilijä, jolle ominaista oli nostalginen tyyli. Kuuluisia sanoituksia ovat esimerkiksi La última curda, Una vez ja Tinta roja.

Horacio Ferrer (1933-2014): Tangon kultakauden jälkeisen kokeilevamman avantgarde-suuntauksen (la vanguardia) kuuluisin tangolyyrikko, josta tuli Astor Piazzollan luottosanoittaja. Myös säveltäjä, toimittaja ja tangohistorioitsija. Ominaistyyli kokeileva ja haastava. Kuuluisia sanoituksia ovat esimerkiksi Chiquilín de Bachin, Balada para un Loco ja tango-operetti María de Buenos Airesin libretto.

Tangolyyriikkaa ja käännöksiä

Kirjoituksia tangolyriikasta ja tangon kielestä

Tämä sivu on julkaistu 2.6.2020.