3.2. Tango-DJ:n perehdytysopas

Tällä sivulla

  • Johdanto
  • Tango-DJ:n rooli
  • Musiikki – tandat ja cortinat
  • Laitteisto – äänensiirtoketjun osat
  • Soittotilanne – ennen, aikana ja jälkeen
  • Linkkejä

Tango-DJ:n rooli

DJ:n (joskus TDJ eli tango-DJ) eli tiskijukan/tiskijaanan tehtävä on soittaa musiikkia, jotta tanssijat voivat tanssia. Tanssitapahtuman (esimerkiksi milongan tai practican) järjestäjä ja DJ päättävät yhdessä, minkälaista musiikkia tilaisuudessa soitetaan. Musiikin valinta on tasapainoilua eri vaihtoehtojen välillä; on tärkeä soittaa tuttua musiikkia, mutta on on myös hyvä tarjota tanssijoille vaihtelua.

Soittaminen on toisaalta tekninen suoritus soitto-ohjelmineen, kaapeleineen, liittimineen ja miksereineen; toisaalta se on taiteellista tulkintaa ja tunnelman luontia. Tango-DJ:nä toimiminen on tangomusiikista pitävälle yksi tapa nauttia tangosta ja tärkeää toimintaa tangoyhteisön hyväksi.

Tango-DJ:ksi oppimisessa on tärkeä rooli sillä, että perehtyy tangomusiikkiin, mieluusti sekä kuunnellen että tanssien, vaikkei tanssiminen olekaan välttämätön edellytys. Ajatustenvaihto toisten tanssijoiden ja DJ:den kanssa auttaa selventämään monta asiaa, joita kaikkia ei tässä tekstissä ole mahdollista ottaa esille.

Tällä sivulla esitellään eri näkökulmia tango-DJ:nä toimimiseen. Painopiste on musiikin soittamisen teknisessä puolessa, mikä usein koetaan vaikeaksi, ainakin alkuun. Tango-DJ:nä toimiminen ei kuitenkaan edellytä syvällistä ymmärrystä äänentoistolaitteiston toiminnasta ja osaan asioista voi palata myöhemmin DJ-urallaan, jos siihen kokee tarvetta. Sivun lopussa on kattava valikoima linkkejä yksityiskohtaisempaan tietoon liittyen tangon soittamiseen DJ:nä.

Musiikki – tandat ja cortinat

Useimmiten milongoissa eli argentiinalaisen tangon tansseissa musiikki koostuu kokonaan tai suurimmaksi osaksi tangon kulta-ajan tanssittavaksi tarkoitetusta orkesteritangosta, johon kuuluu tangomusiikin kolme eri ala-lajia: tango, valssi ja milonga. Tangon kulta-ajan tarkka määritelmä vaihtelee, mutta esimerkiksi englantilainen tangokirjailija ja -DJ Michael Lavocah määrittelee sen tanssittavan tangomusiikin osalta vuosien 1935-1955 välille. Tangomusiikin hankkimiseen on ohjeita sivulla ”Tangomusiikki”. DJ:n on syytä järjestää musiikkikokoelmansa siten, että sen käyttäminen on helppoa ja nopeaa.

2000-luvulla on kansainvälisissä tangotapahtumissa kehittnyt tietty musiikin soittamisen kaava, jossa painotetaan yksittäisen tandan, eli 3-5 kappaleen sarjan, sisäistä yhtenäisyyttä. Siten yksi tanda koostuu yleensä yhden ja saman orkesterin musiikista tietyltä ajanjaksolta. Tanda on yleensä joko laulettua musiikkia tai instrumentaalimusiikkia, mutta joskus näitä kahta yhdistetään samassa tandassa. Yleensä laulutandoissa kappaleet ovat yhdeltä ja samalta laulajalta. Samalta orkesterilta ei perinteisesti soiteta kahta peräkkäistä tandaa, jotta tanssijat saavat vaihtelua.

Tangotandat vaihtelevat milonga- ja valssitandojen kanssa noudattaen useimmin TTVTTM-kiertoa, jossa T tarkoittaa tangotandaa, V valssitandaa ja M milongatandaa. Tango- ja valssitandoissa on tavallisesti 3-4 kappaletta ja milongatandoissa 3 (tavallinen kaava on T4T4V3-T4T4M3). DJ yleensä ilmoittaa, kun on aika soittaa illan viimeinen tai kaksi illan viimeistä tandaa. Perinteeksi on muodostunut soittaa usein illan viimeisenä kappaleena La cumparsita (TodoTango)

Tandojen välillä soitetaan cortina (verho) eli välisoitto. Se on yleensä ei-tanssittavaa musikkia, mutta voi olla myös muuta tanssimusiikkia kuin tango, esim. swingiä. Cortina soitetaan yhden tandan viimeisen kappaleen ja seuraavan tandan ensimmäisen kappaleen välillä. Sen aikana tanssijat kiittävät tanssipariaan, siirtyvät pois tanssilattialta ja hakevat uuden tanssiparin. Cortina on yleensä noin 15-45 sekunnin mittainen.

Lisätietoa

23735979_1677908692228440_6926550605382922460_o

Tango-DJ Antti Suniala ja DJ-laitteistoa: tietokone, äänikortti ja mikseri. Hotelli Artturi, Helsinki, 2017. Finnam Foto.

Laitteisto – äänensiirtoketjun osat

Nykyään käytännössä katsoen kaikki tangomusiikki tanssitapahtumissa soitetaan tietokoneelta digitaalisessa muodossa. Joissain harvinaisissa tapauksissa DJ voi kuitenkin soittaa musiikin vinyylilevyiltä. CD-levyjä ja muita musiikin tallennusmuotoja käytetään nykyään harvoin.

Musiikin siirtymistä tietokoneelta tanssipaikan kaiuttimiin voidaan kuvata äänensiirtoketjulla (tai ääniketju, englanniksi sound chain), jonka hahmottaminen auttaa äänilaitteiston toiminnan ymmärtämisessä ja tarpeen tullen häiriöiden paikallistamisessa ja korjaamisessa.

Ääniketju voi esimerkiksi olla: tietokone – äänikortti – DI-boksi – mikseri – kaiutin. Eri osat on liitetty toisiinsa kaapeleilla. Ääniketju voidaan jakaa kahteen osaan, usein DJ:n omaan mukanaan tuomaan laitteistoon (esimerkiksi tietokone, äänikortti ja DI-boksi) ja tanssipaikan omaan kiinteään PA-laitteistoon (public address, eli yleisön äänentoistojärjestelmä: mikseri, kaapelit ja kaiuttimet).

Edellä mainitussa ääniketjussa musiikki on tietokoneella digitaalisessa muodossa (bitteinä) ja äänikortti muuntaa sen analogiseen muotoon (sähköiseksi signaaliksi). Lopuksi kaiuttimet muuntavat äänisignaalin akustiseksi informaatioksi eli musiikiksi (ääniaalloiksi).

Lisätietoa

Äänitiedostot

Tangomusiikki hankitaan nykyään useimmin CD-levyinä tai suoraan digitaalisina äänitiedostoina. CD-levyiltä musiikki siirtokopioidaan (ripataan) äänitiedostoiksi tietokoneelle. Digitaaliset äänitiedostot ovat tallennustilan säästämiseksi käytännössä aina pakattuja, joko häviöttömästi tai useimmiten häviöllisesti. Pakkaamaton digitaalinen ääni tallennetaan esimerkiksi WAV- tai AIFF-muodossa. Tangomusiikkia soittaessa sekä DJ:n että tapahtumanjärjestäjän tulee hankkia asianmukaiset musiikin esitysluvat. DJ:n kohdalla kyse on ns. DJ-lisenssistä. Jotkin tango-DJ:t ovat listanneet vinkkejä siihen, mistä tanssittavaa tangomusiikkia kannattaa hankkia (Where to  buy your tango music, Buying music).

Häviöllisiä pakkausmenetelmiä käytettäessä tulee varmistua siitä että, äänenlaatu on riittävän hyvä käyttötarkoitusta varten. Häviöttömiä äänenpakkausmenetelmiä ovat esimerkiksi FLAC ja ALAC; häviöllisiä pakkausmenetelmiä ovat puolestaan esimerkiksi MP3, Ogg Vorbis ja AAC. Äänen pakkauksen määrää kuvataan yleisimmin bittinopeudella (bit rate, kilobittiä per sekunti, kbps); mitä suurempi bittinopeus, sen vähemmän pakkausta, sitä suurempi tiedostokoko ja sitä parempi äänenlaatu.

Yleisesti ottaen hyvän äänenlaadun tuottavina pakkausmenetelminä pidetään esimerkiksi Apple Musicin käyttämää 256 kbps AAC:tä ja Spotify Premiumin käyttämää 320 kbps Ogg Vorbista. 320 kbps MP3 kuulunee tähän samaan kategoriaan.

Lisätietoa

Tietokone ja musiikintoisto-ohjelma

PC ja Mac ovat yleisimmin käytetyt kannettavat tietokoneet tangomusiikin toistamiseen. Tietokonetyyppi vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä musiikintoisto-ohjelmia sille on saatavilla.

Toisto-ohjelmia on pääpiirteissään kahdenlaisia: yksinkertaiset musiikin valintaan ja toistoon keskittyvät ohjelmat sekä musiikin miksaamisen mahdollistavat monimutkaisemmat ohjelmat. Ensin mainittuun kategoriaan kuuluvat esimerkiksi iTunes (Mac ja PC) sekä foobar2000 (PC), jälkimmäiseen Traktor (Mac ja PC) ja Mixxx (Mac ja PC). Muita toisto-ohjelmia ovat esimerkiksi Djay, JRiver Media Center, Media Monkey, MegaSeg ja Embrace.

Toisto-ohjelman tarvittavia ominaisuuksia ovat esimerkiksi musiikkikirjaston kätevä käyttö, toistojonon (queue) hyvä käytettävyys ja mahdollisuus äänekkyyden tasoitukseen (loudness equalisation) kappaleiden välillä.

Lisätietoa

Äänikortti

Äänikortti on se osa äänentoistoketjua, joka muuttaa digitaalisen äänen analogiseen muotoon, eli tekee DA-munnoksen. Äänikortista käytetäänkin myös nimitystä DAC (DA-konvertteri, digital-to-analog converter). Tietokoneissa on yleensä sisäänrakennettu äänikortti, jonka lisäksi voidaan käyttää ulkoista äänikorttia (audio interface). Kun käytetään kahta rinnakkaista äänikorttia, tai yhtä äänikorttia jossa on vähintään kaksi erillistä ulostuloa, on mahdollista esikuunnella (prelisten) musiikkia PA-laitteiston kautta toistamisen ohella. Ulkoinen äänikortti liitetään tietokoneeseen esimerkiksi USB-liitännällä.

Lisätietoa

DI-boksi

Suorakytkentäyksikkö (DI-boksi: direct injection/input) on laite, jolla on kaksi tehtävää: se tekee balansoimattomasta korkean impedanssin signaalista balansoidun matalan impedanssin signaalin ja tekee niin sanotun galvaanisen erotuksen, jolla estetään maalenkin syntymisestä aiheutuva hurina. Balansoimaton signaali on balansoitua herkempi ulkoa tuleville häiriöille. Lisää voi lukea lisää alta kohdasta ”kaapelit ja liittimet”. Varsinaisien DI-boksien ohella on saatavilla myös pelkkiä galvaanisia erottimia. Yleisesti ottaen voidaan ajatella, että jos äänensiirtoketjussa ei ole maalenkin aiheuttamaa hurinaa, ei galvaanista erotusta tarvita. Samoin, jos kaapeli äänikortin ja mikserin välillä on alle viiden metrin pituinen, ei balansoidulle kytkennälle ole varsinaista tarvetta, sillä balansoimattomaan.

Lisätietoa

Kaapelit ja liittimet

Äänensiirtoketjun eri osat liitetään toisiinsa kaapeleilla, joiden kummassakin päässä on liitin. Äänisignaali kulkee kaapelissa pitkin yhtä tai useampaa johdinta. Balansoimattomissa kaapeleissa yksi johdin kuljettaa äänisignaalin ja toinen johdin on maa (eli nolla eli jännitteen vertailukohta). Balansoiduissa kaapeleissa äänisignaali kulkee kahdessa eri johtimessa ja kolmas johdin on maa. Balansoidut kaapelit keräävät vähemmän häiriötä kuin balansoimattomat, kun on tarve käyttää pitkiä kaapeleita.

Jokaisesta liittimestä on kaksi versiota, uros ja naaras, jotka toimivat vastakappaleina ja liitetään yhteen. Urosliittimessä on yksi tai useampi uloke (pinni) ja naarasliittimessä vastaavasti yksi tai useampi reikä. Phono-liittimissä vastaavat nimitykset ovat jakki (naaras) ja plugi (uros).

Tavallisia äänentoistokaapelien liittimiä ovat XLR, 6.35 mm:n plugi, 3.5 mm:n miniplugi, RCA ja Speakon.

  • XLR-liitin (mikrofoniliitin): yleensä 3-napainen (kolmeen johtimeen kiinnittyvä) lukittuva liitin, jota käytetään balansoidussa kytkennässä. Tavallinen ammattilaisäänentoistossa.
  • 6.35 mm:n plugi (jakkiliitin, 1/4”-liitin, instrumenttiliitin, T(R)S-liitin): yleensä 2-4-napainen liitin, jossa johtimet nimetään TRS-terminologian mukaan (T: tip = kärki, R: ring = rengas, S: sleeve = runko/holkki/vaippa/kanta). TRS-liitin voi olla balansoitu tai balansoimaton, TS on aina balansoimaton. Käytetään esim. sähkökitaran kytkemisessä vahvistimeen.
  • 3.5 mm:n miniplugi (1/8”-liitin): vastaava liitin, kuin 6.35 mm:n plugi, mutta pienempi.
  • RCA-liitin (phonoliitin): 2-napainen balansoimaton liitin, jota käytetään tavallisesti kotiäänentoistolaitteissa (punainen ja valkoinen liitin).
  • Speakon-liitin (kaksoisbajonettiliitin): lukittuva 2-8-napainen PA-laitteiden kaiutinkaapeleissa käytetty liitin.

Lisätietoa

PA-laitteisto (mikseri, vahvistin ja kaiuttimet)

PA-laitteisto (public address, eli yleisön äänentoistojärjestelmä) on tanssipaikan äänentoistolaitteisto, jonka kautta soitetaan musiikki tanssijoille. Laitteisto on yleensä tilan koon ja sitä myötä äänenvoimakkuuden tarpeen vuoksi tavallista kotiäänentoistolaitteistoa tehokkaampi. Useimmiten PA-laitteisto on valmiina tanssipaikassa (kuten esim. tanssiravintola tai juhlatila), mutta joskus se täytyy tuoda paikalle erikseen. Tavallisesti äänentoistolaitteistosta vastaa milongan järjestäjä, mutta myös DJ:llä voi olla oma mukana tuotava laitteisto.

PA:han kuuluu tavallisesti mikseri eli äänipöytä, vahvistin ja kaiuttimet. DJ kytkee oman soittolaitteistonsa (tietokone, äänikortti ja mahdollisesti DI-boksi) mikseriin, jolloin äänentoistoketju tulee valmiiksi. Mikserissä säädetään äänenvoimakkuutta ja voidaan tehdä taajuuskorjausta eli käytetään ekvalisaattoria (EQ).

Äänisignaali kulkee mikserissä omaa signaalipolkuaan sisäänmenolohkosta kanavalohkon kautta masterlohkoon ja edelleen ulostuloliitäntään. Sisäänmenolohkoon kuuluu sisäänmenoliitäntä (input) ja esivahvistin (preamplifier). Kanavalohkossa (channel strip) on ekvalisaattori ja masterlohkossa pää-äänenvoimakkuuden säädin (master fader). Ulostuloliitäntään (output) kytketään suoraan kaiuttimet, jos on kyse mikserivahvistimesta, jossa on sisäänrakennettu päätevahvistin, tai jos käytetään aktiivikaiuttimia, joissa on omat vahvistimensa. Muussa tapauksessa ulostuloliitäntään kytketään päätevahvistin (power amplifier), joka puolestaan kytketään kaiuttimiin.

Lisätietoa

15994630_1377825658903413_368479301526440989_o

Analoginen mikseri kaapeleineen on keskeinen osa tanssipaikan PA-laitteistoa. Finnam Foto.

Soittotilanne – ennen, aikana ja jälkeen

Tango-DJ:n tehtävä on soittaa musiikkia tanssijoille. Jotta tämä tapahtuisi sujuvasti, on soittotilanteeseen hyvä valmistautua etukäteen. Soittotilanteen jälkeen puolestaan on hyvä tehdä muistiinpanoja esille tulleista asioita ja näin jokaisesta soittotilanteesta voi oppia jotain.

Ennen soittotilannetta

Tärkein yksittäinen asia tango-DJ-soittotilaisuutta ajatellen on, että tietää, mitä tanssijat odottavat DJ:ltä. Siksi on tärkeää, että DJ sopii etukäteen tanssitilaisuuden järjestäjän kanssa, millä tavalla musiikki tilaisuudessa soitetaan. Joskus esimerkiksi milongan järjestäjä voi antaa DJ:lle lähes täysin vapaat kädet; joskus järjestäjällä on tarkat vaatimukset sille, millaista musiikkia soitetaan.

Ennen soittotilannetta DJ:n on hyvä tutustua tanssipaikkaan ja sen äänentoistojärjestelmään, esimerkiksi tulemalla paikalle hyvissä ajoin, tai käymällä paikalla etukäteen. Äänilaitteiston virta kytketään päälle yleensä ääniketjun suunnassa (tietokoneesta kohti mikseriä ja kaiuttimia) alusta loppuun ja äänenvoimakkuus nollassa, jolloin vältytään häiriöääniltä. Äänilaitteiston virta katkaistaan puolestaan vastakkaiseen suutaan ääniketjussa.

Kun laitteet on kytketty, tehdään soundcheck eli soinnin tarkastus. Tällä varmistutaan siitä, että laitteet toimivat ja että musiikki soi siten, kuin on tarkoitettu. Soundcheckin aikana tarkistetaan lisäksi äänenvoimakkuustasot.

DJ voi tehdä soittotilaisuutta varten alustavan soittolistan tai valita joitakin tandoja tai cortinoita valmiiksi. Musiikin valitseminen ennakkoon on erityisen suotavaa, jos soittotilaisuuteen haluaa jonkin erityisen musiikillisen teeman tai jos tanssitilaisuuteen haluaa rakentaa musiikin kautta erityisellä tavalla etenevän tunnelman. Toisaalta kokeneelta DJ:ltä todennäköisesti onnistuu keikan soittaminen ilman ennakkovalmisteluja.

Soittotilanteen aikana

Kaksi tärkeää asiaa, joihin soittotilanteen aikana on syytä jatkuvasti kiinnittää huomiota ovat musiikin äänenvoimakkuus ja se millainen tunnelma tanssilattialla vallitsee. Liian hiljainen musiikin volyymi stressaa tanssijoita, joiden täytyy pinnistellä kuullaakseen musiikki. Liian kova äänenvoimakkuus puolestaan rasittaa kuuloa ja koko kehoa. DJ voi tarkistaa illan aikana, millainen äänenvoimakkuus on eri kohdissa tanssipaikkaa tekemällä kierroksen tilassa, mieluusti tanssilattialla.

Altistus liian kovalle musiikille voi vahingoittaa kuuloa, joten DJ:n on syytä pitää huolta siitä, ettei soiton volyymi nouse liian korkeaksi. Kun keskimääräinen äänitaso on alle 80 desibeliä (dB), ei kuulo ole vaarassa. Melualtistusta arvioidaan meluannoksella, jonka määrittävät melutaso ja altistumisaika. 80 dB:n altistuksella kahdeksan tunnin ajan on meluannos 80 dB. 85 dB:n keskimääräiselle äänitasolle altistuessa yli 2,5 tunnin ajan ylittyy 80 dB:n meluannos.

Tanssilattian tunnelmaan vaikuttaa moni tekijä, joista yksi hyvin tärkeä on DJ:n soittama musiikki. Jos ihmiset eivät tanssi, voi DJ miettiä, auttaisiko toisenlaisen musiikin valitseminen. Jos tanssilattia on rauhaton, tai vailla energiaa, voi musiikkivalinnalla vaikuttaa tilanteeseen. Toisaalta liiallinen tanssilattian seuraaminen ja sen ylitulkitseminen voi johtaa siihen, että DJ:n oma suunnitelma musiikin kehityksestä tilaisuuden aikana ei pääse esille.

Jos tanssitilaisuudessa on erityisohjelmaa, kuten paljon kuulutuksia, syntymäpäivien tai muiden merkkipäivien juhlimista, elävää musiikkia tai tanssiesityksiä, on DJ:n hyvä ottaa tämä huomioon tanssitilaisuuden musiikin valinnassa.

Soittotilanteen aikana on hyvä pitää kirjaa siitä, mitä on soittanut (jottei vahingossa soita samaa musiikkia kahta kertaa, ellei erityisesti halua niin tehdä) ja siitä, jos jokin kappale tai tanda kuulosti erikoiselta tai ei tuntunut olevan tanssijoiden mieleen.

Lue lisää

Soittotilanteen jälkeen

Kun tanssitilaisuus on loppunut, on hyvä miettiä, millainen tuntuma itselle jäi soittamisesta ja illan tunnelmasta. Illan aikana tehtyjä muistiinpanoja voi käydä läpi ja tanssitilaisuuden järjestäjältä ja tanssijoilta on hyvä pyytää palautetta. Tällä tavoin seuraavalla soittokerralla on enemmän kokemusta siitä, mikä tuntui toimivan ja mikä ei.

Linkkejä

Tango-DJ-oppaita ja muita tango-DJ-aiheisia tekstejä

Akustiikan sivustoja

Musiikki- ja äänitekniikan sivustoja

  • Aaltomuoto (Matias Harju) Ääni- ja valotekniikan oppimateriaaleja.
  • Audiokirja (Esa Blomberg, Ari Lepoluoto; 2005) Audiotekniikkaa ammattilaisille
    ja kehittyneille harrastajille.
  • Bändikamat (Matti Ruippo, 1999) ”Tämän oppaan tarkoituksena on antaa yleiskuva niistä soittimista ja sähköisistä laitteista, joita bändityössä tarvitaan. Esitys lähtee ääniketjun alkupäästä eli mikrofonista, seuraavana ovat johdot ja liittimet, sitten vahvistimet, äänenmuokkauslaitteet ja lopulta bändisoittimet.”
  • Emute (Sibelius-Akatemia) ”Tämä sivusto käsittelee ja esittelee uusia tapoja kuunnella, esittää, säveltää ja tuottaa musiikkia, jotka ovat käytännössä kaikkien tavoitettavissa ja opittavissa.”
  • Äänipää (TAMK) ”Äänipää on maaliskuusta 1996 alkaen toiminut äänikerronnan ja äänitekniikan suomalainen erikoissivusto Internetissä.”
  • Audio Fundamentals Course (Matt Mayfield, YouTube) Kattava sarja lyhyitä ja selkeitä luentoja äänitekniikasta.

Tämä sivu on julkaistu 2.6.2020 ja päivitetty 25.10.2020.